sunnuntaina, tammikuuta 09, 2005

Mies, versio 1.0

Useimmat maailman sinkkusisareni eivät ole vielä oivaltaneet erästä tärkeää asiaa alkavan parisuhteen koukeroissa, ja siksi moni orastava suhde on saanut tylyn lopun. Se johtuu perustavaa laatua olevasta väärinkäsityksestä: luulosta, että vasta napattu mies olisi jotenkin automaattisesti se hurmaava, huomioonottava otus, jollaisia me näemme televisiossa tai mainoksissa tai vaikkapa rakkausromaaneissa. Näin ei suinkaan ole.

Mies, joka on juuri aloittanut jonkinlaisen, tarkemmin määrittelemättömän suhteen kanssasi, on varsinaisesti vasta ns. suhteellisen miehen betaversio. Vaatii vielä monta astetta kehittelyä ja hienosäätöä, ennen kuin se on oikeastaan tajunnut olevansa parisuhteessa ja että se vaatii häneltä tietynlaisia käyttäytymismalleja, jotka poikkeavat olennaisella tavalla sinkkumiehen käyttäytymismalleista. Näiden asioiden opettaminen vaatii naiselta määrättömästi kärsivällisyyttä, hienovaraisuutta ja määrätietoisuutta.

(Tätä ei kannata sekoittaa miehen ikiomaan perusluonteeseen, joka - hyvät naiset, uskokaa pois vain - ei muutu. Ikinä. Kannattaa siis valita mies, jonka kanssa on jotakin yhteistä, eikä esim. toivoa tv:n edessä viihtyvästä futisfanista sukeutuvan vielä elegantin oopperaa ja sinfonioita jumaloivan herrasmiehen. It ain't gonna happen, girls. Qodilla on asiasta enemmän sanottavaa.)

Mies tuntee olevansa alkavassa parisuhteessa useinkin hämmentynyt ja eksynyt, eikä oikein tiedä, mitä häneltä nyt sitten odotetaan ja jos odotetaan, niin haluaako hän täyttää nuo odotukset – puhumattakaan siitä, että miten käy hänen omien odotustensa, joista aika monenkin nainen katsoo olevan säädyttömän tai ainakin ympärivuorokautista huomiota vaativan.

Miehelle pitää siis kertoa, miten hän parhaiten voi toimia siten, että nainen on hänelle jatkossakin suosiollinen eikä hän joudu näkemään massiivisen perheriidan hänelle aiheuttamaa vaivaa. Parhaiten se käy ystävällisillä ja selkeillä lauseilla, kuten: Nyt kun me olemme parisuhteessa, niin [et voi enää … vaan] sinun tulisi … (jolloin me molemmat voimme olla tyytyväisiä asioiden tilaan).

Kuten esimerkiksi: Nyt kun me olemme parisuhteessa, et voi enää jättää likaisia vaatteitasi keittiön hellalle, sängyn alle tai tietokoneen viereen, vaan sinun tulisi viedä ne pyykkikoriin.

Tai: Nyt kun me olemme parisuhteessa, sinun tulisi merkitä ylös milloin me tapasimme ja tuoda vuosipäivänä esimerkiksi kukkia tai jokin pieni lahja. Mitä omaperäisempi ja romanttisempi, sen parempi. Keittiövälineet eivät kuulu tähän kategoriaan. Silloin olisi suositeltavaa myös mennä ravintolaan syömään tai vaikkapa elokuviin. Jos kuitenkin unohdat vuosipäivän tai et tee mitään sen johdosta, on edessäsi koko vuoden suurin riita.

Antamalla miehellesi selkeitä neuvoja sen suhteen, mitä täsmällisesti ottaen häneltä toivot, on paljon todennäköisempää, että myös saat toiveesi täytetyksi, ja näin, vähitellen, sinkkumies versio 15.154:stäkin kehittyy suhteellisen miehen versio 01.00, 01.01, 01.02 ja niin edelleen. Joskus hän saattaa jopa keksiä ilahduttaa sinua jollakin ihan omatoimisella teolla, kuten tuomalla sinulle tyhjiä kansioita töistä.

5 kommenttia:

Mikko Moilanen kirjoitti...

Minä en ole ennen meinannut tajuta, että mitä ihmeen merkitystä sillä on milloin on tavattu. Nykyisin ehkä tajuan jotain. Naiselle on sittenkin tärkeää puolison löytäminen, mutta nainen ilmaisee sen hieman eri tavoin, esim. korostamalla vuosipäivän merkitystä? Ei, toisaalta en tajua kyllä yhtään mitään tuosta vuosipäiväjutusta. Ei sovi kuvaan, että naiselle vuosipäivä olisi merkityksellinen, sen sijaan, vuosipäivän tulisi olla miehelle merkityksellinen.

Annan miehille vihjeen: Kannattaa tutustua naisiin yleisinä juhlapäivinä, kuten esim. itsenäisyyspäivänä, juhannuksena ja pääsiäisenä, jolloin tapaamispäivämäärä on helpompi muistaa :)

Ah, voisiko olla niin, että kun mies on tavoitteen saavuttanut, niin ei silloin tarvitse enää mitään päiviä muistella? Nainen taas alitajuntaisesti uhrina muistelee sitoutuneellensa miehelle "menettämäänsä" vapautta olla upea nainen? Ei ei ei, ei vieläkään aukene.

Rakastamansa henkilön ensimmäinen kohtaamispäivä on muistelemisen arvoinen päivä? Näin itse ajattelen.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Miksi vuosipäivän tulisi olla miehelle merkityksellinen, mutta ei naiselle? Miksi mies ja nainen olisivat tässä suhteessa erilaisia? Miksi vuosipäivän juhliminen liittyisi kliseiseen käsitykseen siitä, kuinka nainen muka ”tarvitsee” ja ”etsii” puolisoa – kun taas mies kirmaa onnellisena vapailla markkinoilla, ja ehkä vahingossa törmää parisuhteeseen sitä etsimättä? Eikö nainen nykyaikana toimi samoista lähtökohdista: omasta halustaan olla tietyn ihmisen kanssa? EI tarpeesta löytää Puoliso ja Suojelija – kuten ehkä silloin, kun nainen oli vielä typistetty omaisuudeksi. Vanhat kliseet eivät enää päde. Mihin nainen sitten enää tarvitsee puolisoa? Ei sen kummempaan kuin mieskään, sanoisin. Kumppaniksi. Uskotuksi. Rakastetuksi. Jos on tavannut sellaisen henkilön, jonka kanssa haluaa aikansa jakaa.

Nainen – uhrina? Taas? Höpö höpö.

”Rakastamansa henkilön ensimmäinen kohtaamispäivä on muistelemisen arvoinen päivä?” – No tulihan se sieltä. Eivät ne naisten ja miesten tunteet ja motiivit nyt niin hirveän erilaisia ole. ;)

Lauri kirjoitti...

Kyse on ehkä sosiaalisten kasvojen säilyttämisestä. Ehkä. Nainen ajattelee ehkä, että kun ei mainitse siitä, että toinen on jättänyt sukkansa pöydälle ei häpäise toista, kun taas ainakin minä miehenä ajattelen, että jos toinen ei kerro minun jättäneen sukkia pöydälle tulen häväistyksi, koska en saa edes mahdollisuutta korjata virhettäni jatkossa.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Voit olla oikeassa, Lauri. :)

Lauri kirjoitti...

Ehkä. Tuliko se nyt tarpeeksi monta kertaa? ;)

 
Clicky Web Analytics