perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Surullinen kevätjäätelötarina

Kävin tänään Sokoksen kahvilassa Spice Ice -jäätelöllä, ja totesin, että myyjällä ei tainnut olla ihan kaikkein huomiokykyisin päivänsä.

Tilasin häneltä suklaapehmiksen (kaikkien aikojen suosikkijäätelöni) ja siihen päälle lakritsikastikkeen -- halusin testata, olisiko sekoitus hyvä.

No, myyjä kääntyi konetta kohti ja alkoi tursottaa, ja huomasi yhtäkkiä, että olikin laittamassa tuuttiin nougatpehmistä (tai jotain vastaavaa). Minä en nähnyt mitä kyseisessä suuttimessa luki. No, myyjä sitten tyynesti avasi koneen yläkannen ja tipautti valmiiksi tursotetun jäätelöklöntin takaisin koneeseen ja siirtyi seuraavalle koneelle. Ja tursotti suklaapehmiksen samaan tuuttiin, josta oli juuri tipauttanut toisen jäätelön pois. Tuuttiin tarttuneena oli vielä sattumoisin aikamoinen kasa edellistä jäätelöä. Katsoin sitä hiukan ihmeissäni ja kiitin mielessäni onneani, etten ole sattumoisin millekään ruoka-aineelle allerginen. Olisin kyllä luullut, että kuuluisi asiaan laittaa jäätelö puhtaaseen tuuttiin -- huomatkaa, että myyjä ei edes kysynyt minulta, satuinko olemaan allerginen, tai inhosinko kyseistä jäätelömakua tai ylipäänsä, olisiko ok jos hän käyttäisi tätä samaa.

No, seuraavaksi sitten lakritsikastike, eikö niin? Ei. Myyjä uitti jäätelön liemessä ja vasta nostaessaan sitä ulos totesi, että: "Oho! Tämähän onkin suklaakastiketta". Hän tuijotteli tuuttia hetken ajan hämmentyneen näköisenä yrittäen ilmeisesti miettiä, millä voisi kaapia kastikkeen pois jäätelöstä, kunnes sain tarpeekseni ja sanoin ystävällisesti, että selvä, otetaan nyt sitten suklaapehmis suklaakastikkeella, menköön silleen. Arvelin, että eiköhän hän hyvitä asian jotenkin hinnassa. Tietysti ottaen huomioon, kuinka "clueless" hän oli siihen mennessä ollut, olisi ehkä pitänyt neuvotella asiasta ensin kirjallinen sopimus. No, maksoin kortilla ja tsekkasin sitten kuitin ja totesin, että turha toivo! Ihan saman (kiskuri)hinnan hän siitä otti kuin normaalistikin.

Eikä muuten vahingossakaan pyytänyt anteeksi. Yleensä olen kyllä saanut Sokoksella huomattavasti ammattitaitoisempaa palvelua, joten ehkäpä tuo keski-ikäinen rouvashenkilö oli siellä töissä vasta ensimmäistä päivää. Tai jotakin sellaista...

Siinä vaiheessa pakenin kuitenkin tiskiltä ennen lisäonnettomuuksia ja istuin mahdollisimman kauas syömään kiltisti kalliin jäätelöni, joka ei siis ollut tilaamani suklaapehmis lakritsikastikkeella, vaan nougat+suklaapehmis suklaakastikkeella. Tällainen traaginen jäätelöonnettomuus saattaa kyllä johtaa pysyvään kevätjäätelötraumaan, jonka seurauksena en uskalla enää koskaan tilata mitään Sokoksen kahvilasta. Minusta saattaa tulla pysyvästi jäätelötilauskyvytön, ajatelkaa.

Mitä tästä siis opimme?

Vahtikaa jäätelöitänne.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuli paha olo puolestasi. Jos ihminen ei saa sitä jäätelöä jota haluaa, mitä mieltä on elämässä! Ja mitä hyvitysten puutteeseen tulee, tuollaiset myyjät kaapivat toivon ihmissielusta tehokkaammin kuin lapsi taikinakulhon.

Tuli paha olo siksikin että nyt alkoi tehdä mieli jäätelöä mutta eihän sitä ole kaapissa yhtään. Mikä on toisaalta hyväkin asia, niin ei tule syötyä sitä.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Kyllä! Minusta pahimpia kirouksia mitä voi ihmiselle langettaa, on juurikin "Saakoon hän ikuisesti vääriä jäätelöitä". Sellaista en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni -- sellaisesta voi mennä elämänhalu. Ja mitä iloa olisi vihollisesta, joka on kuihtunut väärien jäätelöiden aiheuttamaan traumaan?

Jäätelöllä on muuten mystinen tapa hävitä pakastimesta juuri ennen kuin sitä eniten tarvitsisi. Ehkä jossakin on rinnakkaistodellisuus, jossa pakastimesta liuenneet jäätelöt ja parittomat sukat elävät harmoniassa keskenään?

Anonyymi kirjoitti...

Voi olla, että minä syön jonkin rinnakkaistodellisuuden kautta toistenkin jäätelöt kun sille päälle satun - ainakin jos niissä on lakritsia tai suklaata. Pähkinäjäätelö on tietysti parasta. Päärynästä ei niin väliä, ja vanilja on huono vitsi, paitsi jos se on sitä madakaskarinvaniljaa tai jotain sinne päin.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Varo, ettet vahingossa syö myös niitä parittomia sukkia.

Siis onko pähkinäjäätelöä olemassa? Miksei minulle ole kerrottu tästä aiemmin?

Perusvaniljajäätelö on tosiaan vähän niin kuin kutsuisi tyhjää taulukangasta maalaukseksi. Miksi sellaista syödään?

Kunnollinen suklaajäätelö on kuitenkin tietääkseni parasta. Lopullista mielipidettä en voi sanoa, ennen kuin olen maistanut kaikkia jäätelömakuja -- projekti on vielä kesken. Salaa haaveilen jäätelöstä, jossa olisi appelsiinia ja tummaa suklaata. Epäilen kuitenkin, että sellaisen ajatteleminenkin on syntiä.

Anonyymi kirjoitti...

No, saksanpähkinäjäätelöä löytyy niistä muovirasioista, mutta se on usein liian imelää. Olen joskus ihan sopivaakin löytänyt, sellaista joka maistuisi puhtaan mäyräkoiran korvalle, jos sen väri muuttuisi mauksi.

Joo, syntiähän se on. Onkin suositeltavaa jäätelönhimon iskiessä pukeutua kumipukuun ja mennä orgioihin, jotta himot tulisivat puretuiksi
terveellisellä tavalla. Parhaat jäätelöt nimittäin tuhoavat sielun jo toisella lusikallisella.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Aivan.

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, miltä puhtaan mäyräkoiran korva maistuu, mutta hassua kyllä, tiedän mitä tarkoitat. Tulee mieleen pähkinävaahto -- tiedäthän sen jälkkärin, mitä varmaan nykyäänkin lapset syövät päiväkodissa.

Hei, tuollaisella mielikuvituksella sinun kannattaisi ryhtyä kirjailijaksi. Oletko koskaan harkinnut?

Anonyymi kirjoitti...

En minä kirjoista mitään tiedä, mutta olen ajattelut ruveta hyvin valikoivaksi huippujäätelökauppiaaksi. Valikoisin asiakkaani ja myisin heille juuri sitä jäätelöä, jota itse haluaisin myydä, esimerkiksi silmien värin perusteella.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Hyvä idea. Minä tulisin heti ostoksille. Olisi kiinnostavaa, ettei etukäteen tiedä, mitä jäätelöä saa vai saako mitään. Vaikka olisi se aika järkyttävää, jos jäätelömyyjä sanoisi, että teille ei kyllä myydä mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Toimintaperiaatteeni jäätelökauppiaana tulevat perustumaan hyvin pitkälti Seinfeldin soppanatsiin. Jakelisin ikuisia porttikieltoja sattumanvaraisin perustein.

Sinulle ehkä myisin - jos nuo silmät ovat omasi - andalusialaisista mansikoista tehtyä mansikkajäätelöä, jossa on sinisiä lakritsipaloja ja valkosuklaakastiketta.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä. En muista koskaan maksaneeni näiden osamaksuista ensimmäistäkään erää, mutta kyllä ne ainakin minun päähäni on asennettu. (Ei Hobby Hall varmaankaan viitsi enää periä niitä takaisin näin monen vuoden käytön jälkeen. Jos niin kävisi, joutuisin ostamaan niiden tilalle Lidlistä jotkut halpasilmät, joiden takana lukee Made in Taiwan. Luulen, että se häiritsisi kyllä kirjoittamistani jonkin verran, joten aina kun näen Hobby Hallin kuljetusmiehet, piiloudun varmuuden vuoksi.)

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Niin ja kiitos jäätelön-osto-optiosta tulevassa myymälässäsi. Tämä on minulle kunnia.

 
Clicky Web Analytics