lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Analogiaa

Mitä mieltä olisitte ravintolasta, jossa:

* Sisäänpääsy maksaa monta sataa euroa.
* Ravintolan ruuat tehdään mm. teidän verorahoillanne, vaikka ette olisi koskaan nähnytkään koko ravintolaa.
* Istuessanne pöytään tarjoilija tuo teille noin puolen tunnin - tunnin välein jotakin ruokaa, jota ette ole edes tilannut.
* Ravintolassa tehty ruoka on selvästi tehty pienellä budjetilla ja nahistuneista aineksista.
* Suurin osa ruuasta on uudelleenlämmitettyjä tähteitä joltakin muulta illalta – tai jopa tehty vuosia/vuosikymmeniä sitten.
* Sama lautasellinen tuodaan pöytään monta kertaa päivässä. Vain joskus ruokaa on hiukan hämmennetty, että se näyttäisi jotenkin erilaiselta.
* Yrittäessänne tilata jotakin, tarjoilijaa ei kiinnosta, vaan hän sanoo että tätä on nyt tarjolla: ota tai jätä.
* Jos pyydätte jotakin ruokaa josta kuitenkin olitte alkaneet pitää, tarjoilija kertoo että sitä tarjoillaan vain joka kolmas vuosi syyskuussa – jos kuu on silloin oikeassa asennossa.
* Pyytäessänne edes mausteita, tarjoilija katsoo teitä yhtä tyrmistyneenä kuin sairaalakokki vatsaleikkauspotilasta, joka vaatii chilipataa, voita, suolaa, viskiä ja jälkiruuaksi sikarin.
* Vaikka et söisi koskaan muruakaan tästä ruuasta, jota siis et ole alunperinkään tilannut, tarjoilija antaa sinulle pöydässä istumisesta tasaisin väliajoin 208,15 - 215,40 euron laskun.
* Jos et maksa laskua joudut vankilaan.
* Vaikka et kävisi ravintolassa koskaan, ravintola lähettää monta kertaa vuodessa verorahoillasi palkatun tarjoilijan kotiovellesi vihjailemaan, että olet kuitenkin käynyt ravintolassa salaa, ja eiköhän olisi jo aika maksaa se lasku.
* Jos onnistut aukottomasti todistamaan tarjoilijalle, että et todellakaan ole käynyt ravintolassa, parin kuukauden kuluttua sama heppu on oven takana samojen vihjailujen kanssa.

Niin. Tällaisesta ravintolasta ei varmaan kirjoitettaisi juuri kehuvia arvosteluja lehtiin.
Verrattain samoilla ehdoilla maksetaan kuitenkin televisiomaksut joka vuosi.

Marinadi kertoi saavansa kummastuneita katseita ja kysymyksiä osakseen kertoessaan, että hänellä ei ole televisiota. Niin kuin jo ehkä arvasittekin, ei ole minullakaan.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aikaisemmin perustelin television omistamista sillä, että sen avulla pysyi hyvin perillä siitä missä maailmalla nyt mennään. Mitä asioita pidetään tärkeänä, mihin meidän halutaan uskovan, millä tavalla meidän pitäisi mistäkin asiasta ajatella. Vaikka en itse ajattelisi sillä tavalla, tuntui järkevältä tietää mikä on valtakunnan Virallinen totuus tällä hetkellä. Mutta nyt ukko hommasi digipoxin ja kaikenlaiset kanavat räjähtivät silmille. Enää television kautta ei jäsenny mikään muu asia, kuin havainto että aivan tajutonta roskaa syydetään silmille vuorokaudet ympäri.

No joo, en tiedä mikä tämän jutun pointti oli, muuta kuin että kadehdin televisiottomuuttasi.

Anonyymi kirjoitti...

Maksoin Suomessa asuessani tv-maksua, koska kannatan YLE:n mallia, eli sitä, että muutakin ohjelmaa on tarjolla kuin kaikkein suosituinta tositeeveehuttua ja saippista. YLE Teeman takia harkitsin jopa digiboksiutumista, mutten sitten ehtinyt ennen ulkomaille lähtöä. Vaan jos ja kun palaan, niin enköhän minä taas maksa ihan kiltisti, niin voin katsoa uutiset, dokumenttiprojektin, a-ohjelmat ja ei-mainstreamelokuvat.

(Nyt kun on seurannut vertailun vuoksi hollantilaista telkkaa jonkin aikaa niin alkaa olla ikävä sitä suomalaista televisiotarjontaa..)

Anonyymi kirjoitti...

Sitä minä en ymmärrä, miten Avaran luonnon muka näkee jos ei omista televisiota.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Vt, kultaseni. :) Saahan sitäkin sarjaa varmasti dvd:llä.

Tuuli, maksat siis näistä neljästä ilomielin 208,15-215,40 euroa vuodessa? Jotta jotkut muut voisivat katsoa uusintoja lopun aikaa. Käsittääkseni myös YLE:n kanavathan alkavat olla nykyään niiden lisäksi aika täynnä tositeeveehuttua ja saippista.

Eikö sinustakin olisi kiva, jos asiakas maksaisi vain siitä, mitä on tilannut? Ja saisi siis päättää itse, mitä ottaa? Eikä siis siitä, että joku muu on päättänyt jo hänen puolestaan, mitä hän ja kaikki muut haluavat? Tv-yhtiötkin saattaisivat siten pysyä vähän paremmin perillä siitä, mitä ihmiset oikeasti haluavat heiltä.

En tiedä sinusta, mutta nykyinen malli vaikuttaa minusta siltä, kuin jokin firma saisi valtiolta hirveästi rahaa käytettäväksi hyväntekeväisyyteen, mutta sen "hyväntekeväisyyden" varsinaiset kohteet joutuvat kuitenkin maksamaan itsensä kipeiksi tästä avusta - jota he eivät ole itse asiassa edes pyytäneet ja jonka suhteen he eivät ole itse millään tavalla saaneet itse vaikuttaa. Ei oikein vaikuta loogiselta, se. But maybe that's just me. ;)

Turisti, niin varmaan tiedätkin. :D

Kirsti, aika monet ihmiset ovat kertoneet minulle että eivät he enää oikein tiedä miksi maksavat tv-maksua vuodesta toiseen. Mutta kai se on sellainen asia joka "jokaisella pitää olla", ja miltei jokainen on tottunut siihen, että sisustuksen kuin sisustuksen kruunaa iso ruma laatikko huoneen paraatipaikalla... :)

Ei minulla mitään kuvallista viihdettä vastaan ole, monet elokuvat ja sarjat ovat minusta ihan kivoja. Mieluiten kuitenkin hankin itse nämä jutut dvd:llä (ostan, vuokraan, lainaan kirjastosta ;) ja katselen silloin kun itse haluan. Tai käyn elokuvissa. Uutiset luen netistä tai kuulen radiosta, viihdettäkin netistä kyllä löytyy aivan kiitettävästi. Mutta en maksa pakkopullasta.

Saan kuitenkin jatkuvasti vihjailevia kirjeitä ja soittoja, vaikka olen pyytänyt heitä unohtamaan minut. Normaalioloissa sitä kutsuttaisiin häirinnäksi ja siitä voisi saada tuomion - mutta YLE:n kyseessä ollen sillä on lain siunaus. Aika outoa.

Saara kirjoitti...

Kinkkinen on tämä tv-ongelma. YLE:n lupamaksuilla tosiaan yritetään pitää yllä edes jonkinlaista mediadiversiteettiä ja tarjontaa, joka poikkeaa mainosrahoitteisten kanavien ohjelmistosta, eli että jokaiselle vastaanottajalle olisi jotakin, opetusohjelmaa, kulttuuria, sivistystä ja sen sellaista, ja että näillä ohjelmilla olisi mahdollisimman monimuotoinen tekijäjoukko (siis jos ajatellaan nyt vaikka vähemmistöryhmiä). Eri asia tietenkin on, kuinka tärkeänä televisiota voidaan pitää identiteettien vahvistajana ja yhteisöllisyyden luojana, ja onko se jopa tärkeämpi kapistus kaikille muille, paitsi valtavirralle. Televisiohan on saanut kyllä aikaan paljon kaikenlaista joutavaakin, jota ilman ihmisten olisi varmaan ollut parempi olla.

Mainostelevisioitten ideana ei siis ole tuottaa ohjelmia kaikille, vaan niiden tarkoitus on vain tuottaa rahaa omistajalleen. Senhän sitten tietää millaista ohjelmaa niiden kannattaa lähettää. Tuskin marginaaliporukkaa kannattaa ohjelmistolla kovasti kosiskella, jos mielii kerätä mahdollisimman paljon hynää ja tehdä voittoa.

YLE on tosiaankin alkanut kilpailla mainosrahoitteisten kanavien kanssa katsojista, mikä on kyllä yhdenmukaistanut ohjelmistoa rutkasti. Toisaalta televisiossa pätee kai samat lait kuin esim. kirjallisuudessa, eli kaikenlaista roskaa pitää saada käsikirjoittaa ja tuottaa. Roska on kuitenkin vain katsojan silmässä; mikä toiselle on päivänpelastus, on se toiselle sietämätöntä soopaa.

Ehkä lupamaksu pitäisikin nurisematta kestää, koska jos muutkin kuin minä maksavat lupamaksua, niin kai niille muillekin YLE on myös velvollinen lähettämään edes jotakin, mikä niitä kiinnostaa, eikä pelkästään vain sitä, mikä minua kiinnostaa. Tämä kai sitten koskee myös näitä saippuasarjojakin ynnä muita ihan tärkeitäkin ohjelmia.

Lupamaksu on kuitenkin panos suomalaisen mediakulttuurin demokratian säilymiselle.

PS. Hitto jos ne ei kutsu mua tämän eetoksen jälkeen YLE:lle töihin, niin jo on kumma :)

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Moi Saara! Hyvä kommentti. Tää mua vähän askarrutti:

"Lupamaksu on kuitenkin panos suomalaisen mediakulttuurin demokratian säilymiselle."

Niin milloinkas se olikaan se viime kerta kun YLE kysyi kansalta, mitä kansa sinne televisiooniin haluaa?

Eiks demokratia ollut sitä, että kaikki saavat yhdessä päättää? Vai oliko se demokratia sittenkin sitä, että yks iso jehu päättää kaikkien puolesta mitä kaikki haluavat... hei mut eiks se ollu sitä - öh, diktatuuria?

En minä jotenkin vaan tajua, miten se palvelee demokratiaa, että YLE saa hirveästi rahaa sekä valtiolta että kansalta ja sitten tarjoilee sillä rahalla matskua, joka on joko tullut televisiosta ensimmäisen kerran jo 50 vuotta sitten ja uusintoina 48 kertaa sen jälkeen, tai matkii kaupallisten kanavien tuubaa, mutta vaan halvemmalla tehtynä. Just call me stupid, mutta en vaan tajuu.

Eikä minulla mitään sinänsä YLE:ä vastaan ole, vaan heidän rahoitus- ja ohjelmapolitiikkaansa. Kyllä ei normaali yritys selviäisi hengissä tuollaisella palvelulla. Jos YLE tarjoaisikin jokaiselle jotakin, mutta kun se vaikuttaa useimpien kommenttien mukaan nykyään olevan lähinnä "ei juuri mitään, ei juuri kenellekään". Että sinne tungetaan vain mitä tahansa halvalla saatua, riippumatta siitä kiinnostaako se ketään, ja sitten pyöritetään siellä maailman tappiin. Jos ihmiset voisivatkin maksaa ainoastaan siitä mitä oikeasti katsovat, niin kanavienkin olisi pakko muuttaa ohjelmapolitiikkaansa siihen "jokaiselle jotakin" -formaattiin, että kaikki katsoisivat ja maksaisivat jotakin. Kyllä sillä varmaan yksi YLE pystyssä pysyisi.

Mutta pidän molempia peukkuja, että YLE nyt tarjoaa sulle hommia sieltä, niin sä voisit sitten mennä sinne vaikuttamaan myönteisellä tavalla ohjelmien laatuun. Parantaisihan se nyt ohjelmaa kuin ohjelmaa, että siinä on Saara. Kyllä siitä hyvästä jo minäkin lähtisin vaikka jollekulle kylään katsomaan sitä telkusta. Kyllä! Saaralle töitä YLE:stä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hö, mä vastasin tähän jo aamulla, mutta se näkyy mulla vain tuolla cocomments-boksissa. Kai mun pitää pasteerata se sieltä tähän uuemman kerran. Eli siis:

Heh, joo.

Mutta siis mites tän nyt sanois... demokratia toteutuu tässä tapauksessa siis siten, että jokaiselle on tarjolla jotakin ja erilaiset ryhmät yms. pääsevät myös niitä ohjelmiaan tekemään. Mulla on semmoinen vinha tuntuma, että jos tästä äänestämään lähdettäisiin, niin pienet väestöryhmät tai vaikka opetusohjelmista kiinnostuneet jäisivät lopulta ihan ilman.

Minä olen itse epäillyt, että oma tuntumani huonosta ohjelmistosta johtuu vain siitä, että just ne ohjelmat, mitä sieltä milloinkin tulee, on vain tarkoitettu jollekin muulle, ja että joku päivä sieltä taas tulee jokin ohjelma minulle, mutta minä en vain ole paikalla sitä näkemässä. Näin sinisilmäisenä sitä on menty vuodesta toiseen...

Ohjelmista muuten tuleekin samanalaisia, koska niillä on aina samat tekijät. Ja sen kyllä huomaa. Yleensäkin kaikilta tuottajilta puuttuu rohkeus kokeilla jotakin muuta kuin jossakin muualla kokeiltuja formaatteja. Sekin kieltämättä ärsyttää.

YLE ei kai oikein meinaa kovin hyvin pystyssä pysyä. Sitä varten ne eivät ole lupamaksuistakaan luopuneet.

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Noista opetusohjelmista tuli muuten mieleeni, että ne eivät ole varmasti missään vaarassa, sillä niille on yllättävän paljon tilausta. Niitä käytetään niin paljon kouluissa, ja sitä varten niitä jopa tilataan YLE:n sivuilta dvd:inä.

Demokraattisesta systeemistä sen verran, että onhan monille pienryhmille omat puolueetkin, vaikka ne on demokraattisesti valittu.

Jotenkin minusta edelleenkin tuntuu, että ohjelmien ostamisessa pääperiaatteena on halpa hinta eikä se, että se kävisi jollekin pienemmälle ryhmälle. Ja siksi on ties kuinka paljon matskua jota kukaan ei oikeastaan katso, mutta jolla täytetään vain sitä ohjelmakarttaa. YLE:nhän pitäisi jokaisen ohjelmatarjouksen äärellä miettiä mille katsojaryhmälle se on suunnattu ja ostaa sen perusteella että sellainen ryhmä ylipäänsä on. En ole vakoillut YLE:n pomojen olan takana, mutta jotenkin en usko että näin tehdään.

Mutta otettaneen huomioon että minä en itse asiassa tiedä juuri mitään mitä siellä nykyään tulee, paitsi jos siitä puhutaan paljon. Siksi voin puhua vain periaatteista: siitä, että koko toimintarakennelma on huonosti ja tehottomasti suunniteltu, ja olisi pitänyt muuttaa toimivammaksi ja joustavammaksi jo vuosikymmeniä sitten. Ja siitä että monimuotoisuus tulisi toteuttaa tavalla joka aidosti palvelee käyttäjiään: että käyttäjillä olisi valinnan mahdollisuus ja mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä katsovat - ja että hinta olisi riippuvainen todellisesta käytöstä eikä tällaisesta kalkkeutuneesta järjestelmästä. Käyttäjä voisi esim. valita itse että häntä palvelevat enemmän mainosrahoitteiset ohjelmat ja luopua YLE:n kanavista kokonaan. YLE voisi keskittyä pienryhmiin ja mainosrahoitteiset kanavat niihin muihin. YLE voisi kysyä maksavatko asiakkaat mieluummin kanavasta (vrt. Canal+ ja mitä niitä on) vai ottavatko mainoksia kanavalle.

Mutta YLE:hän on YLE, eihän se mihinkään muutu. Sehän on istituutio. Instituutiot eivät muutu - ne vain rapautuvat tomuksi ajan myötä.

Anonyymi kirjoitti...

Wilhelmiina: Juu, maksan mielelläni, kun kerran katson. Maksan tosin mielelläni verojakin, vaikka niitäkään ei käytetä vain ja ainoastaan niihin palveluihin, joita itse käytän. Ja ostan sporalipun, vaikka raitiovaunu ei kuljetakaan minua ihan ovelta ovelle. :-)

Saaran kommentti sanoikin about jo kaiken muun, mitä meinasin itsekin.

 
Clicky Web Analytics