Etikkaa blogeissa ja etiikka kateissa – Osa 1

Tämä kirjoitus on avoin vastaus Rauno Räsäsen tiedusteluun analyytikon blogin kommenttialueella. Julkaisen sen täällä, koska vastauksesta tuli yllättävän pitkä ja rönsyilevä. Asiaa tuntemattomien kannattaa vilkaista alkuperäinen keskustelu, jos haluatte tietää mistä puhutaan. Aiheena moraali, etiikka ja blogit. Jatkoa seuraa etiikka-aiheesta omana kirjoituksenaan, jahka kerkiän.

Hei vaan, herra Räsänen!

Kommentissa, johon viittasitte, on huomattava muoto ”jos ... blogeja tulee lukea fiktiona”. Siis tarkennan: sehän ei merkitse sitä että ne olisivat fiktiota. Mutta ydinasiani lauseessa on: ei voi tietää.

En voi tietää missä kenenkin blogissa kulkee fiktion ja faktan raja, ja jos te tiedätte, kadehdin suuresti. Minä en voi tehdä muuta kuin lähteä oletuksesta että kaikki mitä luen voi olla fiktiota. Minä nautin siitä ihan sellaisenaan, fiktiota tai ei. Erikseen mainitsemattomia osia omasta blogistani voi olla fiktiota, tai joku voi pitää sitä sellaisena. Miksi siis loukkaantuisin siitä, että siitä lasketaan leikkiä, sarkastistakaan? Kokisin omalla kohdallani vain huvittavana, että joku on lähtenyt arvioimaan minun blogiani tältä kannalta. Olettehan varmasti tietoinen, että tässä arvioidaan blogihenkilöitä, ts. reaalisesta taustahenkilöstään huolimatta vähintäänkin puolifiktiivisiä henkilöitä, niin kuin tarinoiden henkilöt aina – jopa itse kertomiemme ”tosi”tarinoiden. Ja kuten analyytikko on todennutkin, hän ei millään muotoa väitä tuntevansa näitä arvioimiaan blogihenkilöitä realistisesti, vaan ainoastaan heidän tekstinsä. Hän siis käsittelee heitä tavallaan fiktiivisinä hahmoina.

Lisäksi, se ei tarkoita sitä, että minä käskisin kaikkia tässä nyt lukemaan kaiken fiktiona, oli mitä oli. Ehkä epäselvästi ilmaistu tarkoitteeni oli tässä viitata A. edellisen kirjoitelman kommenttiosuudessa olleeseen kommenttiin ja B. omalta kannaltani henkilökohtaisiin blogeihin, joissa kerrotaan jonkun henkilön elämästä tai esittää kertoja tietyn roolin tai ammatin edustajana, kuitenkaan tarjoamatta varsinaisia tunnistetietoja tai faktoja, joiden perusteella roolin voisi päätellä oikeaksi. Esim. Jäädykepiirikunnan Vt. ei ehkäpä olekaan linnassaan kääpiöiden kera asuva sekopäinen kuningas, eh? Kenties onkin – ei voi tietää. ;) Toisaalla on kuitenkin esim. journalistisia media-alaa käsitteleviä blogeja, joiden kirjoittajat toimivat avoimesti ja todistettavasti nimellään tai jotka käsittelevät asioita jotka lukija voi itsekin halutessaan tarkistaa, tai vaikkapa Pirkka-blogeja, joiden tekijät ovat Kesko-konsernin palkoilla olevia toimittajia. Kuitenkin, jos nämä henkilöt sitten kuvailisivatkin asia-artikkeleiden keskellä oman henkilökohtaisen elämänsä tapahtumia, joutuisin suhtautumaan niihin fiktiovarauksella. Jälleen: ei voi tietää.

”...pitäisi ilmeisesti lukea "fiktiona" eikä teksteistään ja argumenteistaan vastuullisina agentteina”
Anteeksi? Eikö fiktion kirjoittaja ole vastuussa omista teksteistään? Mistä tällainen aasinsilta? Jokainen on vastuussa omista teksteistään, niin kuin myöhemmin* tarkennan, mutta jos teksti käsittelee (todellistakin) henkilöä selkeästi fiktiivisin keinoin, niin kuin nyt tässä, voin närkästyneisiin huudahduksiin vain huokaista väsyneesti: ”Finlandia-palkinto 2004”. Haluatteko että tarkennan?

Kysytte, ”ovatko ne [blogit] samalla myös moraalin, lain, hyvien journalististen tapojen jne. ulkopuolella”

Moraali? Kummastelen sanavalintaa suuresti. Mikä tässä maailmassa on häilyvämpää, kiistanalaisempaa, ankarampaa, ahdasmielisempää ja epäloogisempaa kuin ihmisten sekavat moraalikäsitykset? Moralisointi ei minusta sovellu blogien keskuuteen alkuunkaan. Jokainen toimii oman henkilökohtaisen moraalinsa mukaan joka tapauksessa. Ette voi väittää kenenkään moraalia vääräksi. Kertokaapa: jos joku kirjoittaa blogissaan jostakin omasta mielestään mielenkiintoisesta tai huvittavasta, suht harmittomasta asiasta ja satunnaisella lukijalla tulee tästä kirjoituksesta paha olla tai hän suuttuu, onko syyllinen kirjoittaja, joka on kirjoittanut jotakin mitä ei saa ilmaista, vai lukijan omat (ehkä tiedostamattomatkin) tunteet, pelot ja käsitykset?

Maailmassa on paikkoja joissa nainen ilman burkhaa on moraaliton. Myös esimerkiksi miestä rakastava mies voidaan käsittää moraalittomaksi. Kaupallisuus on kommunistin mielessä moraalitonta. Moraalittomuutta voi joidenkin mielestä olla avioero, seksi huvittelutarkoituksessa, eläminen ”vääränvärisen” ihmisen kanssa. Onko näin? Vai onko moraali vain malka kantajansa silmässä? Mitä moraalia tarkoitatte? Vai pitäisikö kysyä kenen? Jos haluatte bloggaajien tekevän moraalisia valintoja, älkää odottako niiden olevan juuri teidän moraalinne mukaisia.

Minä väitän että juuri tällainen blogi on moraalisesti täysin tarkastelua kestävä. Se on minun mielipiteeni. Te väitätte että tämä on vastoin moraalia(nne), hyljeksittävää toimintaa joka loukkaa ”uhrejaan” kuin tuhma setä pelottelemiaan pikkulapsia. Se on teidän mielipiteenne. Onko teidän mielipiteenne moraalisesti, tai sanon mieluummin eettisesti, parempi kuin minun? Miksi? Oletteko te oikeassa koska te vain olette oikeassa?

Minun mielestäni blogien kirjoittajat eivät ole mitään hauraita orkideoita, jotka lakastuvat ja kuolevat sarkastisen arvostelun yöpakkasiin. Kunnioitan Blogistaniaa enemmän, luotan meidän kritiikinsietokykyymme ja kykyymme suhtautua myös itseemme ja blogeihimme kriittisesti, humoristisesti sekä, niin, myös sarkastisesti.

Mitä lakiin tulee, *kukaanhan tässä yhteiskunnassa ei ole lain ulkopuolella. Tämä ei ole mielipidekysymys vaan fakta. Laki pätee verkossa siinä missä muuallakin. Oliko kysymyksenne kenties retorinen?

”Jos pitää, niin silloin bloggaus muuttuu kokonaan ikäänkuin kirjailijoitten ja runoilijoitten mielipide-hautausmaaksi, jota kenenkään ei tarvitse ottaa millään tavalla vakavasti.”

Bloggaus ei muutu miksikään siitä, että minulla sattuu olemaan filosofinen mielipide. Höpö höpö, herra Räsänen.

”Bloggajat kategorisoidaan silloin yksinomaan sanoilla snobbaileviksi hörhöiksi, joiden uskottavuus (joka suhteessa) lähenee nollaa.
(Vastustan!)”

Jos nyt unohdetaan, että minun mielipiteeni ei suinkaan ole sellainen valtava mielipidevaikuttaja kuin tunnutte uskovan, niin jatketaan kuitenkin. Bloggaajien uskottavuus joka tapauksessa lähenee nollaa, ja monet Blogilistan ulkopuolella viihtyvät ihmiset totta tosiaan pitävät bloggaajia melkoisina hörhöinä.

Loukkaako tällainen mielipide sitten teitä jollakin tapaa? Miksi? Eikö jokaisella ole oikeus omaansa?

”Blogeja ei siis lainkaan tarvitsisi pitää myös! vakakavasti otettavana kirjoitteluna, koska ne ovat tavallaan "hallusinatorista" sekoilua.”

Blogeja ei tarvitse millään muotoa pitää vakavasti otettavana kirjoitteluna. Miksi blogeja pitäisi kategorisesti pitää jonakin vain siksi että ne ovat blogeja? Blogi on väline – sisältö riippuu tekijästä, hänen halustaan, motiiveistaan ja taidoistaan. Kukin lukija varmasti valitsee itse mitä kirjoittelua (blogissa, aitan seinässä, omakustanteessa, lentolehtisessä, mielipidepalstakirjoituksessa) pitää minäkin.

”Ei kuulosta uskottavalta eikä edes kirjallis-esteettisesti puolustettavalta.”

Ei niin, osuitte kyllä naulan kantaan.

”Blogit ovat fiktion ja faktan välillä liikkuvia mielleyhtymiä. Siten myös bloggari kuuluu moraalin piiriin eikä jonnekin unimaailmaan...”

Olipa hieno lause. Älkäähän nyt kuitenkaan jääkö sinne kuvittelemaanne moraalityhjiöiseen unimaailmaan, vaan istukaa ihmeessä ja ottakaa kuppi kahvia. Johan me olemme yhdessä asiassa samaa mieltä: että blogit ovat jotakin fiktion ja faktan väliltä, eivätkä kategorisesti kumpaakaan. Moraalista mielipiteeni taisitte jo lukeakin. ;)

Journalismista ja etiikasta huomenissa. Keskustelemisiin!

Jatkuu