torstaina, syyskuuta 21, 2006

Teematorstaita


Vain miehille.

______________________________________________

Runotorstain kuoresta putkahti omituinen viesti. Vaikka se ei olekaan runo, menköön nyt silleensä tällä kertaa, kun kerran tänne tuli. Tähän voisi lisätä esittelynä, että sanotaan, että nuoruuden huikean ja ihastuttavan olemuksen mukaisesti, nuorten odotukset tulevaisuudestaan ovat ehkä hiukan epärealistisia. Tämä ei siis ole lainaus, vaikka löysinkin joskus tämäntyyppisen kirjeen varastoistani. Ehkä tämä on jonkinlainen mukaelma sen kirjeen muistosta.

Pyydän näin jälkikäteen anteeksi toiveikkaalta nuorelta minulta. Toivottavasti en loukkaantunut. Mutta onneksi en tuntenut minua vielä silloin. ;)


"Rakas minä,

kun luet tätä, olet varmasti jo muuttunut aivan eri ihmiseksi kuin tätä kirjoittava minä. Kadehdin sinua jo, olet varmasti niin kaunis ja onnellinen.

Olethan jo menestynyt, niin kuin halusin, ja hankkinut loistavan vaatevaraston kuuluisimmista liikkeistä – ei tietenkään suomalaisista? Sait sen lottovoiton ja muutit Karibialle? Tai opit soittamaan pianoa niin kuin pitää, ilman sormien hermostunutta hyppelyä väärillä koskettimilla – pitänyt huippukonsertteja kansainvälisillä lavoilla? Olet varmasti joka tapauksessa rikas, esimerkiksi kuuluisa kansainvälinen kirjailija – vaikka sanotaankin että kirjailemisella ei voi rikastua niin eihän se toki sinua koske, niin kuin ei Kaari Utriotakaan. Ehkä tunnetkin hänet?


Oletko jo tavannut lukuisilla matkoillasi sen Michael Knightin näyttelijän ja todennut hänet yhtä hurmaavaksi luonnossa kuin Ritari Ässänä? Tai edes sen MacGyver -tyypin, mikäsenytolikaan? Olet varmasti käynyt hurmaavia keskusteluita monien kuuluisien ihmisten kanssa. Oletko jo muuttunut häikäiseväksi kaunottareksi, jota ihailevat katseet seuraavat, niin kuin niissä kirjoissa, joita luit – tai no, minähän luen niitä edelleen.


Minä olen täällä menneisyydessä ikuisesti, sinun varjonasi, eikö se tunnukin kummalliselta? Tämän kirjeen kirjoittaja ei ole koskaan muuttunut niin kuin sinä. Muistatko minut vielä?


Muutithan kotoa jo kuusitoistavuotiaana, muutithan? Jeez, toivottavasti et ainakaan ENÄÄ asu siellä, näiden vanhusten kanssa! Yyh! Niin kuin se naapuri, muistatko? Oikeesti hei, ethän?


Olet kai naimisissa ja sinulla on komea mies ja ihania lapsia, jotka eivät ole sellaisia takapihan kakaroita niin kuin täällä, eikö niin? Äläkä anna tyttäresi pussailla mitään luusereita metsiköissä, muista se. Vaikka nehän ovat kai jossain hienossa koulussa jo. Etkä ole varmaankaan päästänyt itseäsi repsahtamaan, vaikka olet jo niinkin vanha. Jo kaksikymmentäviisivuotias. Huh, onpa vaikea kuvitella minua niin vanhana!


No, onnea matkaan kuitenkin, jatka samaa rataa. Muista aina että minä olen täällä, sinun sisälläsi. Elät sitten 125-vuotiaaksi, niin kuin lupasit minulle. Vaikka oletkin silloin kurttuinen ja vanha, ei se haittaa. Tiede keksii varmasti siihen mennessä nuorennuspillerin, jotta voit olla taas niin kuin minä. Paitsi rikkaampi ja paremman näköinen, tietysti.


Ystävyydellä,

sinä, 13 vee."

5 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Hah, johan on rautakaupan merkki!

Liikuttava tuo kirje, oli sitten mukaelma tai ei, koska se oli niin toden tuntuinen -itse tuli myös kirjoitettua noita kirjeitä "vanhalle" itselle. Harmi vaan, että ovat kaikki hävinneet vuosien varrella. Tai nojaa, ehkä ei niin harmi...??

Wilhelmiina kirjoitti...

Joo, meillä Tampereella on katos omat rautakaupat miehille ja ...no, miehille.

Olen varma, että ovella on iso lapiokourainen haalarimies vahtimassa että sellaiset itse omat työkalunsa ostavat ämmät, niin kuin minä, eivät pääse livahtamaan vahingossa sisälle. Tietenkin ensimmäinen suostuttelukeino on virne ja se kuuluisa "onkos plikka tullunna vahingossa väärästä ovesta", mutta ehkä jo toiseksi keinoksi otetaan merkit hintalapuissa, jossa naismerkin kohdalla on se paaaaaljon kalliimpi hinta. Joten olen varmuuden vuoksi vienyt rahani muualle.

Niin, aika tavalla tämäntyyppinen se oli se oikeakin kirje "vanhalle" minulle. Olihan sitä surkuhupaisaa lukea. Toisaalta surku tuli sikäli, että olisin varmaan ollut tosi pettynyt nykyiseen itseeni jos olisin tiennyt. Vaikka tämä nykyinen minä pidän elämästäni kovasti. Mutta näinhän se menee. Onneksi, jos kukaan nuori koskaan sattuu lukemaan tätä, ei kuitenkaan usko sanaakaan tästä kaikesta.

Pöpö kirjoitti...

Itseasiassa tuo merkki tarkoittaa miehen lisäksi rautaa, että sikäli se on ihan kohdallaan. Tietty yleisemmän merkityksen ollessa "mies" se tuo hupaisan näkökulman tuohon kylttiin :)

Mutta kurkatkaapa vaikka eräänkin paikkakunnan sivuilta vaakunaa:
http://www.rautalampi.fi/ - tuskin on kunta vain miehille? ;)

Isopeikko kirjoitti...

Kirjoitapas nyt kirje sille 125 vuotiaalle itsellesi. Tai vaikka itsellesi nykyhetkessä. Kirjeet ovat oikeasti aikakoneita. Niissä säilyy ainaniiden kirjoittamisen hetki, kun tuntee kirjoittajan, voi kuulla sen äänen lulevan sanoja ääneen. Ja sen tekstin olemus on sama silloin kun se kirjoitetaan ja kun se luetaan. Kumma juttu. Kirjoissakin on kerralla olemassa koko tarina, mutta sen voi kokea vain pieni pala kerrallaan. Silti alku ja loppu ovat koko ajan olemassa.

kaisa kirjoitti...

Hih. Oen monasti kävellyt kyseisen rautakaupan ohi, enkä ikinä ole tajunnut merkin tarkoittavan rautaa. Olen vain luullut sen tuovan esiin rautakaupan miehistä energiaa tai jotain.

Olen myös asioinut kyseisessä liikkeessä. Myyjä /omistaja oli oikein mukava ja osaava. Osasi heti sanoa, kun kerroin missä asun, millaista materiaália seinät ovat ja millaisia ruuveja seinään kannattaisi ruuvailla, että taulut pysyvät paikallaan...

 
Clicky Web Analytics