Omituinen

Tämähän on tietysti jo vanhentunut juttu ja niin passé, mutta laitanpa minäkin muistiin, jottei unohtuisi, etten minäkään ihan normaali ole. Onkohan kukaan sitä edes luullut... anyone? Kaverit… hei, kaverit?

No niin.

1. Pidän verhoja aina kiinni. Tiedän, ettei ketään takuulla voisi vähempää kiinnostaa minun olohuoneessa edestakaisin kävelevä hahmoni, mutta aina se vain vastustamattomasti häiritsee, jos ulkona on pimeää ja sisällä valo. Minusta alkaa tuntua, että olen akvaariossa. Ja koska olen niin hajamielinen, en oikeastaan koskaan muista avata verhoja päivänvalon aikana. (Paitsi kun tulee vieraita.) Mikä tietysti voi johtua siitäkin, että olen niin harvoin päivänvalon aikaan sekä kotona että hereillä. Mikä tuokin minut toiseen omituisuuteeni.

2. Jos voin, valvon yöt ja nukun päivät. Nyt, kun joudun työn takia pysymään suht ”normaalissa” vuorokausirytmissä, en oikein voi noudattaa luonnollista rytmiäni – mutta jos kirjastoalalle joskus tulevat yövuorot, niin veikkoset; pistäkää mulle se graveyard shift! Normaali vuorokauteni on pidempi kuin 24 tuntia: valvon tilaisuuden tullen joka päivä pidempään. En vain ole väsynyt, ennen kuin olen valvonut 18-22 tuntia. Mikä tarkoittaisi siis sitä, että joko tulen toimeen 2-6 tunnin yöunilla tai nukkumaanmeno siirtyy joka päivä eteenpäin. Toisaalta nukun kyllä mieluusti 9-13 tuntia kerralla. (Tähänhän tarvittaisiin siis 27-35 tuntia pitkä vuorokausi.) Nykyään pakotan itseni nukkumaan niin ajoissa, että ehdin nukkua (ainakin melkein) kuusi tuntia. Mieluiten menisin nukkumaan aamuisin.

3. Lempielokuvani on edelleenkin Yksin Kotona (ja jatko-osa 2). Ne kuuluvat Virallisiin Jouluelokuviini. Kun Macauley Culkin kasvoi isoksi, olin hyvin pettynyt. Sen toisen pojan näyttelemiin jatko-osiin päin en edes sylkäise.

4. Olen kirja- ja kielinipo. Vieraisilla aakkostan kirjahyllyjen kirjat (yleensä kysyn toki ensin luvan). Korjaan kirjoitusvirheet tuttavieni teksteissä ja bongailen estottoman vahingoniloisesti kirjoitusvirheet lehdissä, televisiossa ja kirjoissa. Olen lähettänyt kirjan toimittajalle palautetta, jossa listaan ja ruodin kaikki kirjassa esiintyneet painovirheet. Ne korjattiin seuraavaan painokseen, ja kirjasta lähetettiin minulle kiitoksena kappale. Olen luetteloinut tietokoneelle kirjahyllyni kirjat (joita on yli 300 – en pysy enää mukana, koska ostan niitä jatkuvasti lisää), sisältäen myös kirjojen alkuperäisnimet, julkaisuvuodet yms. nippelitiedot. Ylipäänsä luetteloin kaikkea mahdollista osoitteistoista valokuviin.

5. Saatan kyynelehtiä uutisia lukiessani tai kuullessani hyviä asioita. Olen kyynelehtinyt mm. human interest –jutulle, jossa kerrottiin jonkun kissasta. Se ei sisältänyt mitään surullista. Ylipäänsä monet maailman hienot asiat saavat minut köhimään ja räpyttelemään villisti, toivoen ettei kukaan huomaa. Olen sentimentaalinen!

Niin. Olisi niitä kai lisääkin, mutta pitäydyn siinä viidessä. Tästäkin varmaan on jo selvää, että olen tosiaan aika omituinen.

Ehkä ensi kerralla taas jotain järkevämpää. Tai sitten ei. Huomaan että perfektionismini juttujen sisällön suhteen nostaa julkaisukynnystäni suhteettoman korkeaksi. Olette ehkä huomanneet, että on ollut vähän hiljaista. En ole kuollut (edes virtuaalisesti), olen vain tehnyt liikaa töitä. Ehkä tyydynkin jatkossa vain kirjoittamaan mitä mieleen sattuu putkahtamaan. Tämähän on sentään blogi, vai mitä?