Hyvät toverit

Ilmeisesti minulla on näinä aikoina paljonkin sanottavaa, mutta se tuntuu tulevan ulos lähinnä tällä kielellä. Pahoittelen.

Vaalikarttua, siskot ja veljet!

Olen mielenkiinnolla seurannut Blogistaniassa vellovaa keskustelua vaalilupauksista lapsiperheille ja siitä kuinka se herättää närää yksinasuvissa – miksei meille luvata mitään? Meitä on paljon, me äänestämme. Joo, totta.

Benropella oli mielestäni hyvä huomio, josta kaikki varmaankin ovat kohtuullisen samaa mieltä: Puheena olleessa artikkelissa ”lapsiperheen elämän vaikeudesta” esimerkkinä käytetty perhe, jonka Metroauto Areenan toimitusjohtaja/perustaja/osakkeenomistajan kotivaimo ja pikkuperijöiden äiti valittelee lapsilisän pienuutta, ei välttämättä osu kaikkein kireimpään saumaan esimerkkinä ”köyhästä lapsiperheestä”. Mut hei, ehkä Iltahötön toimittajat eivät vaan tunne yhtäkään muuta lapsiperhettä, niitähän on niin harvassa. Tai ehkä tosiaan on niin, että toimitusjohtajalla vain kerta kaikkiaan menee niin paljon rahaa työauton bensaan, että pikkuvaimo kasvattelee kolme lasta ihan pelkillä lapsilisillä. Ja Iltahötön palkkioilla.

En halua(isi) provosoitua, koska nähdäkseni kaikki [sic!] osapuolet ovat jo suoriutuneet siitä puolesta jo ihan kiitettävästi, mutta eräs näkökulma särähti pahasti korvaani Mean blogilla kyläillessäni.

”Mistä lähtien joidenkin ei ole tarvinnut laskea etukäteen, minkä halun pystyy tyydyttämään ja mistä pitää luopua, koska rahaa ei ole? Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Eikö enää tarvitsekaan itse kustantaa omia mielihalujaan?”
Ja vielä (kommenteissa) "Minä tosin olen hiukan sitä mieltä, että ennen nykyistä kaikki-mulle-nyt-heti-mentaliteettia perheet suunnittelivat lastenhankinnan nimenomaan oman tilipussinsa mukaan. Tukia ei juurikaan ollut, joten oli pakko."

Mjaah. Että siis esimerkiksi mummoni, jonka ympärivuorokautiset päivät nuorna vaimona sodan jälkeen kuluivat lähinnä sotainvalidimiehensä hoitamiseen (miehen eläkerahoilla ilman omia tuloja), teki ihan huvikseen (ts. tyydyttääkseen mielihalujaan) omaishoitaja-kotiäitinä 16 lasta jaloissa pyörimään "suunnitellen tilipussinsa mukaan"?

Muistan kuulleeni joskus, että tukien puuttumisen lisäksi ei silloin ennen ollut juuri ehkäisymenetelmiäkään. Saatoin kuulla väärin.

PS: Vaikka pari lapsista kuoli jo pienenä ja he säästivät näin kätevästi rahaa, kaikista lopuista kasvoi ihmeen kaupalla sittemmin aikuisia veronmaksajia, jotka tekivät Suomeen lisää veronmaksajia, jotka tekevät Suomeen tällä hetkellä lisää veronmaksajia... jokusen.

Minulla ei ole lapsia. Mutta minäkin olen lapsiperheeseen syntynyt. Niin kuin varmaan joku muukin. Ehkä jopa muutkin yksineläjät kuin minä.

Itse olen valitettavan pienituloisella alalla, enkä uskalla edes kuiskata sanaa ”asuntolaina”, koska lähitulevaisuudessa ei ole mitään tietoa siitä, millä sen varsinaisesti maksaisin takaisin. Siltikään en kehtaisi tästä hyvästä moittia lapsiperheitä lasten hankkimisesta näinä pätkätyöllisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen äärimmilleen venymisen aikoina. Pikemminkin pidän sitä ihailtavan rohkeana vastavetona, joka osoittaa että kaikki toivo ei ole vielä mennyt.

On se biologia vaan kumma juttu, pistää ihmisen lisääntymään, vaikka se ei välttämättä ole taloudellisen suunnittelun näkökulmasta kovin järkevää. Ihmiskuntahan on historiallisen tunnettu järkevästä suunnittelukyvystään ja loogisesta toiminnastaan.

Siksi kehitysmaissakaan ei hankita juuri koskaan lapsia, koska sehän ei ole niissä oloissa taloudellisesti järk... öh.

Voitaisiin vaikkapa sanoa, että jos kaikki ihmiset olisivat aina olleet näin järkeviä rahankäyttönsä suunnittelussa, sitä olisi kulunut aikojen saatossa paljon vähemmän. Niin kuin luontoakin. Eihän pari villi-ihmistä paljon kuluta.



– Jälkeiset –

Muuten: Käsi ylös, ketä ei naurata kun kuulee samassa lauseessa sanat ”edellyttää”, ja ”kohtuullisuutta vaalilupauksissa”.

Muuten 2: Käsi ylös, joka on joskus todennut että vaalilupaus + ehdokkaan valinta ei pääsääntöisesti = toteutunut lupaus. (Osaatteko kuvitella millainen taivas maan päällä Suomi olisi – niin yksin asuville, lapsiperheille kuin vanhuksillekin – jos puoletkaan olisi toteutunut; tai edes yritetty toteuttaa?)

Muuten 3: Käsi ylös, kuka on todella vakavissaan sitä mieltä, että pienituloinen (oikeasti pienituloinen) pariskunta, joka saa lapsia, ei keskimäärin ota ”vastuuta elämässään tekemistä ratkaisuista”. [Kolkkoa naurua tähän väliin.]

Muuten 4 (tämä on viimeinen, lupaan!): Käsi ylös, kenen mielestä äkkijyrkkä muiden osapuolien nenänvarttaan pitkin tuomitseminen ja täysi kyvyttömyys ymmärtää kenenkään muun toimintaa kuin omaansa, on jo jotenkin niin junttimaista ja aivan passé.


En muista kenen blogista ajatuksen luin, mutta mahtavastihan hyvätuloisilla kansanedustajakonkareilla menee, kun pienituloiset lapsiperheet/yksinasuvat/sinkut/ eläkeläiset/yksinhuoltajat/lainanmaksajat mätkivät vain vaalikartulla toisiaan – eivätkä siis ryhdy yhteiseen kuoroon, jota kaiketi jokusen edustajan olisi pakko jo vähän kuunnellakin. Ja ehkä tehdä vähän töitäkin sen valtaisan päivärahansa eteen.

Mutta miksipä turhaan, kun voi ottaa Arkadianmäellä mukavan asennon ja seurata komediaa, johon ei tarvitse edes ostaa lippuja.