perjantaina, toukokuuta 06, 2005

Ei enempää paperia, kiitos

Minua ärsyttää, että Suomessa verkkolehdet ovat niin takapajuisia. Mikä saa esim. Aamulehden ja Helsingin Sanomien verkkolehtien toimitukset kuvittelemaan, että lukija haluaa verkossa eteensä täsmälleen samannäköisen lärpäkkeen kuin paperilehtikin? Ettäkö haluaisin tiirailla suurennuslasilla juttujen johdantoja pienestä ikkunasta, jotta tietäisin haluanko lukea jutun? (Aamulehden sivun yllä leijuvat irto-otsikot eivät vakuuta selkeydellään nekään.) Ettäkö haluaisin odotella tuskastuttavan pitkiä latausaikoja, kun koko kopiolehden sivu mainoksineen ja kaikkineen latautuu ikkunaan kerralla? Mikä saa toimituksen kuvittelemaan, että pelkkä sivun kääntäminen saa verkossa kestää monta kymmentä sekuntia – laajakaistayhteydellä? Eikö ymmärretä, että vähänkin huononäköinen lukija ei näköislehteä pysty selaamaan, koska ei näe edes otsikoita, saati juttujen saatetekstejä? Ja näillä latausajoilla ei todellakaan tee mieli klikkailla jokaista uutista vain saadakseen selville mitä se koskee. Molempien sanomalehtien näköislehdet ovat niin vaikealukuisia, että ei edes kiinnosta yrittää lukea niitä.

Hesarissa lehden web-ystävällinen versio on muuten hyvä, mutta erilliseen ikkunaan aukeavien kuvien latauksien odottelu ei hirveästi kiinnosta, ja tekstikenttä on liian kapea ollakseen silmää miellyttävä. (Layout muuten kestää kyllä katselua, se on melko rauhallinen ja kauniin värinen.) Ennustan tosin, että näköislehden tultua käyttöön, tekijät haluavat pian luopua helposta versiosta. Siihen loppuukin minun lehdenlukuni.

Aamulehdessä edes otsikoita ei pääse näkemään maksamatta – ja kuka nyt sian säkissä ostaisi? Ei kenelläkään enää ole aikaa lukea lehteä joka päivä, kestotilauksena. Aamulehden kertalukuoikeudet ja ei-kestotilauksena maksettavat 10-100 kerran kortit ovat reilusti kalliimpia kuin Helsingin Sanomien vastaavat. Miinuksena vielä se, että toisin kuin Hesarissa, Aamulehdessä lukuaikaa on tasan siihen asti kun seuraava ilmestyy, ja vanhoja maksamiaan lehtiä ei sen jälkeen pääse vilkaisemaankaan. (Palvelintila vähissä, vai?) Hesarissa samaa lehteä saa sentään tihrustaa koko viikon.

Aamulehtikin on tainnut päästä tottumaan siihen, että vanhat, kunnon kestotilaajat pitävät lehteä pystyssä lopun ikäänsä, koska ”kyllähän se lehti pitää tulla”. No, mitäs sitten kun heitä ei enää ole? Hinta on taivaissa, paperilehti liian iso yhdenkään kodin sohvapöydälle ja verkkolehti aivan laaduton. Silloinko vasta aletaan miettiä, millä uusia asiakkaita saadaan? Niitä nuoria, tiedättehän, jotka ovat jo päässeet tottumaan toimiviin verkkopalveluihin, paperittomiin uutisiin ja halpoihin verkkohintoihin. Tai englanninkielisiin uutissivustoihin, jotka pelaavat mainiosti, ovat interaktiivisia, toimittavat multimediaa ja kaikki perustoiminnot saa käyttöönsä ihan ilmaiseksi.

Siinä eivät kuulkaa parin viikon kokeilujaksot ja kotiin joka viikko lähetettävät lippulappuset auta – on keksittävä jotakin hyödyllistä. Niin kuin nettiympäristöön istuva helppokäyttöinen rakenne, paperilehteä halvemmat verkkohinnat, internetsivuille laajennetut, videota, musiikkia yms. hyödyntävät feature-jutut kiinnostavimmista aiheista. Keskustelut, interaktiivinen viihde ja multimedia ylipäänsä ovat nykyään käytössä jo niin laajalti, että ilman ei oikein enää pysy mukana. On turha luottaa siihen, että paperilehden kokeilujakson myötä lukija ”jää koukkuun” niin että on ihan pakko tilata se sikamaisen kallis, liian suurikokoinen lehti, jota ei kuitenkaan ehdi lukea, ja jonka muodostamien paperivuorien raahaaminen paperinkeräykseen sattuu selkään ja omatuntoon. Paperilehteä en muutenkaan tilaisi missään nimessä, sillä ilmaisjakeluakin tulee kotiin jo niin hirveät määrät – en kaipaa yhtään enempää paperia kotiini. Uutisia on nykyään maailma täynnä. Digitaalisina.

Jonain päivänä paperilehtiä ei enää osteta. Missä silloin ovat Suomen laadukkaat verkkolehdet?

Erityistä kiitosta verkkolehdestään ansaitsee sympaattinen Turun Sanomat, jonka aineisto (pääosin, arvaan?) on kuvineen netissä vapaasti luettavissa. Ei mitään tympeitä näköislehtiä, vaan selkeästi verkkojulkaisun keinoin tehty laadukas uutis- ja ajankohtaissivusto. Iso plussa laajasta kulttuuriosastosta, jonka tietous ulottui tällä vilkaisulla ainakin Turusta Perniöön, Helsinkiin, Savonlinnaan ja Tampereelle asti. Sivuilla jutut eivät ole typistettyjä versioita oikean lehden materiaaleista, vaan aivan normaaleja helppolukuisia artikkeleita. Painettuun en ole verkkolehteä verrannut, joten en tiedä kuinka paljon niillä on eroa/yhteistä, mutta kyllä nämä uutiset minulle riittävät vallan mainiosti.

Vai mitä tuumaatte tästä kirjailijoiden blogikirjoittamista käsittelevästä artikkelista, jossa haastatellaan kirjailijoita Anita Konkka, Kirsti Ellilä ja Panu Rajala?

_

2 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Kiitos linkistä, olipa hyvä juttu.

Tero Lehto kirjoitti...

Taustana voisi jälkikäteen todeta sen verran, että näköisversioisa perustetaan HTML-julkaisujen ohelle siksi, että näköislehdet lasketaan lehden sähköisenä levikkinä, HTML-julkaisuja ei lasketa.

Toisin sanoen mainostajat laskevat näköislehdet erilaisiksi mainosmedioiksi kuin HTML-julkaisut, vaikka yleensä HTML-muotoinen julkaisu onkin yleensä käytettävämpi ja luettavampi media.

Lisätietoa aiheesta on Levikinlaskennan nettisivuilla.

 
Clicky Web Analytics