Hybridin kesämietteet

Ei ole helppoa olla kaupunkilais-maalaishybridi. Minä olen tasan 50-50. Toinen vanhempi on kaupunkilainen kaupunkilaissuvusta ja toinen maalainen maalaissuvusta. Ei mitään lieventäviä asianhaaroja – toinen puoli suvusta on kasvanut traktoreiden, perunapeltojen, maitolaitureiden, kauppa-auton ja hiljaisten hiekkateiden maailmassa, kun taas toinen puoli tuskin tietää mitä traktorilla tehdään, ja on kulkenut ikänsä sileillä asvalttiteillä lähimarkettiin ja tanssiravintolaan.

Sitten kaupunkilaistyttö tapasi maalaispojan tansseissa ja se oli menoa – pian oltiin naimisissa pikkukaupungissa ja muksut pyörivät helmoissa. Kohta, kun päästiin arkeen asti, vastakkaisten maailmojen paine alkoi tuntua. Toinen anoppi vaati nuoria muuttamaan luokseen maalle, toinen isoon kaupunkiin. Käsitykset lastenkasvatuksesta ja elämästä törmäsivät räsähdellen toisiinsa. Lopulta, kahden täysin erilaisen elämäntavan ja suvun yhteensovittaminen ei nuorilta onnistunut. Toinen jäi pikkukaupunkiin, toinen kasvatti lapset ja muutti takaisin isoon kaupunkiin, josta oli tullutkin. Yhteisen jälkikasvun kautta suvut jäivät löyhästi kiinni toisiinsa, vaikka kahden maailman lapset ovat ylitsepääsemättömästi kaupunkilaistuneet.

Mutta aikuisenakin kaupunkilaisella on piilossa maalaistytön sydän. Olennainen osa mielenmaisemaa ovat laajat huojuvat pellot, kaadetut ja uudelleenkasvun aloittaneet metsät, sorateiden rouske kenkien alla. Sade, joka rapisee pehmeästi puiden lehtiin, halkovajan kattoon, peltoon. Linnut, havina, narisevat ovet. Heilurikellon tikitys. Katuvalottomat yöt, lähinaapurit jotka asuvat kilometrin päässä. Minun sukuni maisema.

Toisaalla kaupunkilainen osa ilmehtii ivallisesti: "Hölynpölyä! Romanttisia unelmia! Et osaisi olla hetkeäkään kilometriä kauempana kaupasta, elokuvateatterista, apteekista, yhteiskunnasta! Kyllähän me kaikki tiedämme, etteivät maalaiskunnat enää ole osa yhteiskuntaa – ne ovat sivutuote, vanhan maailman jäänne; tuotantolaitos, joka voidaan ulkoistaa kolmannen maailman maihin. Sinäkö siellä asuisit, yrittäisit parantaa Suomen tulehtunutta umpisuolta? Köröttelisit kerran päivässä tai kerran viikossa kulkevalla linjabiilillä tunnin matkan päässä olevaan kaupunkiin ostamaan buranaa ja maustekahvia. Et selviäisi viikkoakaan!"

Toinen puoli haaveilee sitkeästi ikkunasta, joka aukeaa metsään ja pellolle, maisemasta, jossa pakokaasu ja autojen äänet ovat poikkeus, eivät sääntö. ”Mutta kun siellä olisi hyvä kirjoittaa...” se huokaa. ”Mistä?” kysyy kaupunkilainen. - ”Koivunlehdistäkö? Siitä, että kymmenen neliökilometrin alueella asuvien keskimääräinen ikä on 63 vuotta, sinä mukaan laskettuna? Siitä, että metsä on kaadettu ja pellot laitettu pakettiin – ja paikalle suunnitellaan hypermarkettia?” Ja maalaistyttö myöntää: ”Niin, niinhän se on.”

Kesälomalla kaupunkilaismaalainen pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, astuu henkilöautoon ja matkustaa monta tuntia asvalttitietä, hiekkatietä ja lossilla päästäkseen viikonlopuksi mökille saaristoon. Kiroaa ensimmäisen päivän itikoita, kylmää vettä, ulkovessaa ja kaiken ylitsepääsemätöntä maalaisuutta – ja parin päivän kuluttua pois tullessa tuijottelee hajamielisesti auton ikkunasta lossinkaiteen yli, rannalla olevien mökkien pieniä ikkunoita ja kauaksi aukeavia peltoja, miettien:

”Miksei sittenkin voisi olla tällaista aina...”

_

Elämä on.

*

Emmaljunga
Brio
Libero
Teletapit
Disney
Äiti
Muumit
Lego
Hämähäkkimies
Isi
Pokémon
Nalle Puh™
Eskari
Pepsodent
Prinsessa™
Kaverit
McDonald's
Playstation
Adidas
Sega
Barbie&Ken
Coca Cola
PC
Suosikki
Koulukiusaaminen
MTV
Levi's
Ensisuudelma
Zed
Kapina
Maybelline
Always
Sonera®Plaza
Marlboro
Sinebrykoff
Seurustelu
Paramount Pictures
Tilt.tv
H&M
Kotibileet
Durex
Deitti.net
Koziol
Hilfiger
Cosmopolitan
Finlandia
Philips
Lauantaikänni
Mehiläinen
Sony
GNLD
Painonvartijat
Deittailuetiketti
Nokia Club
Huoneistokeskus
Ikea
Seiska
Makuuni
Mielipidesivut
Dolce&Gabbana
Mäkitorppa
Patricia
Siemens
The Body Shop
Urakehitys
Ralph Lauren
Kauniit ja rohkeat
Miniristeily
Stockmann
Kihlat
Pikkujoulut
Yves Rocher
Omistusasunto
Parketti
Evian
Visa
Garnier
Horoskooppi
Cucci
Koiso
L'Oreal
Reuters
Palveluhenkisyys
Pirkka
Evita
Mediakritiikki
Helsingin Sanomat
Imagosuunnittelu
Diili
Mercedes Benz
Kotivakuutus
Saarioinen
Rainbow
Gillette
Kodak
Automessut
Benecol
Microsoft
Whirlpool
Juhannus
Diesel
MasterCard
Hewlett Packard
MeNaiset
Avioliitto
GymForm Plus
Edustustili
Calvin Klein
Pikkolo
Sukujuhlat
Tilastot
IBM
Sijoittaminen
Radiovisailut
Arla
Äitiysloma
Paulig
Nike
Kotipizza
Palkankorotus
Vogue
Electrolux
Kuningaskuluttaja
Työpaikka-ahdistelu
Kauneus & Terveys
Lottoarvonta
Honda
Politiikka
Shell
HK:n Sininen
Urheiluruutu
Pettäminen
Finnair
Cumulus
Versace
Dior
Nutrilett
Seura
General Motors
Mukavat kengät
Puma
Avioliittoneuvonta
Tupperware
Isänmaa
Nordea
Eropaperit
Onnenpyörä
Samsung
Marimekko
Nestlé
Vappumarssi
Nicorette
Rapala
SantaMaria
Iltapäiväkahvit
Elisa
Valio
Pakolaisviha
Seura
Tena
Joulukirkko
Aamulehti
K-Market
Sähkölaitos
Eläke
Nanso
Biolan
Pohjola
Sauvakävely
Omron
Yle
Ruokamaailma
S-Etukortti
Kotipalvelut
ET-lehti
Stemma
Josefssons
Silja Line
Kymppitonni
Hobby Hall
Aktiivikoti
Sinituote
Ässäarpa
Kela
Hautaustoimisto

Mmm, kirjoja...

Viime aikoina olen ajatellut ja aikonut kirjoittaa niin pontevan velvollisuudentunnon vallassa, että seurauksena on ollut täysi kirjoittamattomuus. Sitten Tira nipisti ja nykäisi minut horroksestani, haastamalla minut me-me-me- (aivan niin, luulit oikein) meemiin. Tiedoksi annettakoon, että teos Fahrenheit 451 on minulle tuttu ainoastaan lyhyen, pinnallisen juonikuvauksen perusteella.

Olet joutunut Fahrenheit 451:n maailmaan - mikä kirja haluaisit olla?
Fahrenheit 451:n maailmassa en haluaisi olla ainakaan kirja, mutta sanotaan, että jos onnistuisin välttämään rovion ja tulemaan sen sijaan luetuksi, en pitäisi ollenkaan pahana kohtalona olla vaikkapa Frances H. Burnettin The Secret Garden tai Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa.

Oletko koskaan ollut ihastunut fiktiiviseen hahmoon?
Varmaankin pikkutyttönä kaikkiin salaperäisiin, mietteliäisiin hahmoihin. Ja tottakai sankariini Maija Poppaseen (ja ei, en tarkoita sillä tavalla). Toisaalta, olen kyllä toivonut että moni fiktiivinen mielenkiintoinen hahmo ei olisikaan fiktiivinen. Näistä muutamia vaikkapa maailman paras yksityisetsivä Hercule Poirot, Alabaman hullut -kirjan Peejoe (Mark Childress) ja Dolores Claiborne (Doloreksen tunnustus, Stephen King).

Mitä luet tällä hetkellä?
Runoja murteilla: Mee mummu ja muut (jossa on mukana ystäväni Oilin runoja), Carl Hiaasenin Koirankuria, Janet Fitchin Valkoinen Oleanteri, tylsääkin tylsempi "kauhu"kokoelma Murhaava Hollywood, Intohimosta rikokseen -dekkariantologia ja bussimatkalukemistona Janet Evanovichin näppärä To the Nines. Kirjahyllystä löytyy lisää kesken olevia, mutta niissä lukutauko on jo venynyt niin pitkäksi, etten voi sanoa lukevani niitä tällä hetkellä. Itsepäisyyttäni en kuitenkaan voi jättää kirjaa lopullisesti kesken.

Mikä on viimeisin kirja jonka ostit?
Varmaankin Seppo Jokisen Koskinen ja raadonsyöjä. Harmikseni en löytänyt kaikkein ensimmäistä Koskinen-kirjaa (Koskinen ja siimamies) - liekö sitä enää myynnissä missään. (Saakelin kirjakaupat pitävät valikoimissaan enää vastailmestyneitä opuksia, edes klassikkoja ei tahdo löytyä - hyvä, ettei eräs hölmistynyt kirjakaupanmyyjä tokaissut jokin aika sitten ääneen kasvoiltaan paistavaa ihmetystä: "...Charles Dickens?") Sitä edeltävät ostokset olivat 8 kirjaa, joiden joukossa mm. pari Jane Austenia, Douglas Adamsin Sielun pitkä pimeä teehetki, Paretskyn Muistin ansassa ja pari Zoé Valdés'n kirjaa.

Mikä on viimeisin lukemasi kirja?
Oili Vainion runokirja Häpp hiuka & Nicholas Evansin Tulisielut.

Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Maija Poppasen (tai sitten ihmemaan Liisan), Bo Carpelanin Elämä jota elät (salakuljettaisin muassa myös Taivaanmaalarin), Kirsi Kunnaksen Puut kantavat valoa, Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan ja vielä joku lukematon Hiaasenin tai Terry Pratchettin kirja. Hitto, jos joudun istumaan jollakin saarella vuosikaudet, haluan ainakin lukea jotakin hauskaa.

Kenen haluaisit jatkavan meemiä ja miksi?
Vaikea sanoa. Monet, joilta olisin sitä toivonut, ovat vastanneet jo. Laurin, Milan ja Turistin valinnat, toisaalta, olisi kiva tietää.

Nyt se on sitten testattu

Minulla ei ole piilotajuisia rasistisia ennakkoluuloja. Näin sanoo tieteellisellä varmuudella Project Implicit:in Implicit Association Test eli IAT. (suomennettakoon se nyt vaikka ”epäsuora assosiaatiotesti”). Projekti on Harvardin, Washingtonin ja Virginian yliopistojen yhteishake, jossa tutkitaan piilotajuisia arvoja ja tunteita. Alun perin projektin on ottanut käyttöön Yalen yliopisto.

Useimmathan meistä sanoisivat kysyttäessä oitis: ”Eihän minulla mitään (rodullisia, sukupuolisia tai seksuaalisia) ennakkoluuloja ole” – mutta alitajuinen totuus voi ollakin ihan toista. Sitä pitää ihan luontevasti vaikkapa vaaleaa ihonväriä parempana kuin tummaa – ajatella, että tuo toisen värinen on jotenkin tyhmempi, vihaisempi, heikompi, kykenemättömämpi kuin tämän värinen. Tai että nuo ovat luontaisia varkaita, tiedättehän keitä tarkoitan. Tai että vaikkapa homoseksuaalisuus tarkoittaa samaa kuin perverssiys – eli kaikki seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaiset ovat ”vähän semmoisia”: jotenkin vaarallisia lapsille tai ylipäänsä ”normaaleille” ihmisille. Tai että toinen sukupuoli on, tiedättehän: vähän tyhmempi, lapsellisempi, yksinkertaisempi, tunteellisempi, järkevämpi, osaavampi jne. – kuin se toinen.

Tässä testissä ei luultavasti voi teeskennellä – on liian kiire ylipäänsä pysyä mukana. Liian hidas reagointi keskeyttää testin. Näin suomenkielisenä asiaa tietty vielä vaikeuttaa se, että testi on englanniksi.

Testissä ei kysellä mielipiteitä, vaan vaaditaan nopeita reaktioita eri sanoihin. Testillä testataan USA:ssa mm. yliopistojen henkilökuntaa alitajuisten ennakkoluulojen varalta. Eipä olisi kiva olla musta oppilas yliopistossa, jossa esseiden arvostelija antaa asiaa sen kummemmin ajattelematta väärän värisille oppilailleen vähän huonommat numerot kuin muille. Tai naisoppilaana akateemisen misogyynin kurssilla, jonka tulokset vaikuttavat pitkälle uraan.

Kunpa saisimme joskus vielä saman testin käyttöön suomeksi ja suomalaiseen ennakkoluulomaisemaan sovitettuna – yliopistot hoi? Käyttöä varmasti olisi, alkaen vaikka median edustajien, työnantajien, opettajien ja muiden jokapäiväisten vaikuttajien keskuudessa.

IAT sisältää erilaisia testejä, joilla voi testata tiedostamattomat assosiaationsa mm. iän, rodun, seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisen, painon tai vaikkapa invaliditeettien suhteen, sekä esim. kuinka vahvasti automaattisesti yhdistää tieteen miehiseksi ja taiteen naiselliseksi lajiksi. Kiinnostuneille tiedoksi, että testit vaativat sujuvan englanninkielen taidon ja tutustumisen ennakko-ohjeisiin.

Travels to unconscious start here. Buckle up and enjoy the ride! ;)
_

Kaikki missä on vaniljaa on hyvää (paitsi jäätelö)

Sarjassamme ennakkoluulottomia kokeiluja makumaailmassa


Törmäsin päivä-pari sitten kaupassa tuorejuuston kaltaiseen kasvirasvavalmisteeseen (ah, näitä EU:n herkullisia nimikkeitä), jonka makuna oli yllättävästi vanilja. ”Vaniljajuustoa?” ajattelin: ”Kappas! Tätä on pakko kokeilla.”

Viime aikoina olen ostanut paljonkin kaikenlaista, missä on vaniljaa – se hivelee maku- ja hajuaistia niin mukavasti. Vaniljarahka. Vaniljajogurtti. Vaniljakahvi. Vaniljantuoksuinen vartalovoide ja -saippua (no, ehkä jonkinlaista fiksaationpoikasta saattaa olla havaittavissa). Kaikki eivät siitä kuulemma pidä: joissain piireissä vaniljaan* suhtaudutaan jopa halveksuvasti. Minäkään en pidä vaniljajäätelöstä. Mutta juusto?

No, ”valmiste” maistui yllättävää kyllä vaniljanmakuiselle tuorejuustolle – jos voitte kuvitella. Ongelmaksi muodostui, minkä kanssa tätä makeata juustotöhnää on tarkoitus nauttia. Leivän? Yäh. Kasviksien (niin kuin jossakin mainoksessa joskus)? No yök. Kastikkeessa? Yyh! Purkki kertoo vain lakonisesti: ”Leivontaan ja jälkiruokiin”. Makeat vaihtoehdot kuulostivat kuitenkin yhtä lailla inhottavilta – kukapa nyt haluaisi juustotöhnää jäätelöönsä? Tai vaikka pullapitkoon? Lopulta päädyin lappamaan tahnaa voileipäkeksille. Vähän kummallista, mutta okei. Enpä kuitenkaan taida ostaa uudelleen.

Jos joku gourmet-guru nyt osaa kertoa, mihin juusto on tarkoitettu, kertokoon välittömästi. Tällä erää idea vaikuttaa vähän sellaiselta kuin onneksi jo ennen keksimistään kuolleet ideat porohedelmäkiisseli, parsa-porkkanajäätelö tai vaikkapa jouluinen yhdistelmä kinkkusuklaa. Eli juu ei.


*suomeksi