Puhutaan etiikasta. Blogimaailmassa eettistä käsitteistöä ei ole vielä vakiinnutettu eikä säännötetty, vaan kaikki blogien eettiset ratkaisut ja väitteet ovat lausujansa ja toteuttajansa omia. Siten Blogistanian etiikkakeskustelussa on ongelma, ristiriita. Kenen etiikka on se oikea?
Ajatellaan etiikkaa vaikkapa siinä mielessä, että voiko sitä ylipäänsä tuoda Blogistaniaan: voidaanko blogien kirjoittajille lyödä eteen jonkun tekemät eettiset säännökset ja sanoa: ”Kas tässä, näitä sinäkin nyt noudatat. Niin se nyt vain on.”? Millä perusteella? Tällainen sanelupolitiikka ei päde edes journalisteihin. Journalismin etiikka koskee Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen allekirjoittaneita joukkoviestimiä, käytännössä kaiketi Journalistiliiton jäseniä. Ei siis ihan ketä tahansa seiniin tai verkkoon kirjoittelijaa. Ihan kenellä tahansa EI ole asiaa Journalistiliittoon. Ei taatusti ainakaan bloggaajilla – eikä vaikuta siltä että asia muuttuisi ihan lähiaikoina.
Kari Haakana:
”Kansalaisjournalisminäkökulmaan pitää lisätä vielä sen verran, että bloggajat eivät ole en masse sitoutuneet mihinkään eettisiin periaatteisiin samalla tavalla kuin vaikkapa Journalistiliiton jäsenten voi katsoa sitoutuneen journalistin ohjeisiin. Niihin ei siis tässä kohtaa voi oikein vedota.”
Journalistiselle etiikalle on syynsä, jotka eivät päde blogimaailmaan. Journalisti on koulutettu ammattiinsa, saa palkkaa työstään ja esiintyy julkisesti jonkin mediayhtiön nimissä. On tiedostettava, että valtamediat, ns. virallinen media, on yleisesti tunnettu ja luotettu formaatti. Ammattiyhteisö joutuu pakostakin kasaamaan itselleen yhteiset eettiset periaatteet, jotta tämä luotettavuus ei vaarantuisi ja uutismediat menettäisi uskottavuuttaan yleisönsä silmissä. Lisäksi journalismia säätelee myös viestintää koskeva laki. Tämä ei ole eettinen valinta.
Miten journalistinen etiikka sitten on sovellettavissa blogiin? Ei mitenkään. Voidaan sanoa, että on joitakin blogeja, jotka pyrkivät ammattimaiseen uskottavuuteen ja ottavat siksi pyytämättä omikseen journalistiikan eettiset säännökset – tai vaikkapa Sediksen valmistamat Bloggaavan kansalaisjournalistin ohjeet ja/tai Bloggarin eettiset ohjeet. Mutta toisaalta on satamäärin enemmän blogeja, joilla mitään tällaista pyrkimystä ei ole. Eikä heitä pidä sellaiseen pakottaa vain siksi, että lukija nyt vain haluaa luottaa kaikkeen mitä jossakin lukee.
Lähdekriittisyys – kas siinä sana, jonka jokaisen on syytä kaivaa esiin sanakirjastaan ennen blogeihin tai ylipäänsä internetiin tutustumista.
PS: Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle. Asia puhuttaa myös muualla kuin Suomessa. Linkki löytyi Kari Haakanan kirjoituksesta.
keskiviikkona, elokuuta 31, 2005
Etikkaa blogeissa ja etiikka kateissa – Part Deux (2)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jos assertoriset (vakuuttavat) moraaliarvostelmat redusoidaan pelkiksi makuarvostelmiksi kuten Nietzsche tekee, niin siitä on seurauksena mielipiteitten relativistinen kaaos, joka ei johda minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen edes siitä, mikä oli alkuperäinen keskustelunaihe - puhumattakaan nyt jonkinlaisesta, argumentatiivisesta pyrkimyksestä edes väliaikaiseen konsensukseen.
(Blogaamiseen sovellettuna tämä asiaintila tekee keskustelusta voimainkoitoksen, jossa pärjäävät ne, jotka osaavat runtata "vastustajansa" joko retoriikallaan ja/tai hävyttömyydellään.)
Mutta mutta - Habermas kritisoi Nietzscheä liian jyrkästi. Nietzsche on lopulta paljon rakentavampi kuin, miten JH häntä haluaa tulkita.
***
Lukekaa aiheesta esim. Habermasin - sinänsä hyvä teksti - "Myytin ja Valistuksen yhteenkietoutuminen" artikkelikoosteesta "Järki ja kommunikaatio".
Mieluummin uusin painos, josta löytyy myös Habermasin henkilökohtaisempi Heidegger-analyysi.
Edellisen kommentin ensimmäinen kappale oli siis itse editoimani vapaa lainaus/muistuma Jürgen Habermasin tekstistä.
Liikun ehkä liiaksi metatasolla, mutta enpä jaksa yksityiskohtiakaan ryhtyä kertaamaan. Se on loputon suo...
Mutta kyllä tästäkin tietty ja selvä linkki sinun tekstiisi löytyy.
Relativismin ongelma. Mieti sitä, sillä kaikki EI voi olla ns. suhteellista.
Mikähän Minna sinä oikein olet? Ei yhtään kommenttia...
Paljon puhetta vähän...
Ei aihetta närkästyksen. Odotin kommenttiasi. Ehkä vain turhaan hätäilin.
Kolme pistettä on eräs kirjoittamisen parhaimpia tehokeinoja - samoin kuin ajatusviiva. Toki myös tulkinnavaraisimpia.
No joo...
Pidä tulkintasi, jos haluat. Olen samaa mieltä.... (huom! neljä pistettä.)
Ironia ei ole naisten laji...(kolme pistettä).
Mutta :) :) :)....
Joo - tehdään niin. Meni vähän höpöttelyksi ainakin meikäläisen puolelta.
Lähetä kommentti