Mitä mieltä olisitte ravintolasta, jossa:
* Sisäänpääsy maksaa monta sataa euroa.
* Ravintolan ruuat tehdään mm. teidän verorahoillanne, vaikka ette olisi koskaan nähnytkään koko ravintolaa.
* Istuessanne pöytään tarjoilija tuo teille noin puolen tunnin - tunnin välein jotakin ruokaa, jota ette ole edes tilannut.
* Ravintolassa tehty ruoka on selvästi tehty pienellä budjetilla ja nahistuneista aineksista.
* Suurin osa ruuasta on uudelleenlämmitettyjä tähteitä joltakin muulta illalta – tai jopa tehty vuosia/vuosikymmeniä sitten.
* Sama lautasellinen tuodaan pöytään monta kertaa päivässä. Vain joskus ruokaa on hiukan hämmennetty, että se näyttäisi jotenkin erilaiselta.
* Yrittäessänne tilata jotakin, tarjoilijaa ei kiinnosta, vaan hän sanoo että tätä on nyt tarjolla: ota tai jätä.
* Jos pyydätte jotakin ruokaa josta kuitenkin olitte alkaneet pitää, tarjoilija kertoo että sitä tarjoillaan vain joka kolmas vuosi syyskuussa – jos kuu on silloin oikeassa asennossa.
* Pyytäessänne edes mausteita, tarjoilija katsoo teitä yhtä tyrmistyneenä kuin sairaalakokki vatsaleikkauspotilasta, joka vaatii chilipataa, voita, suolaa, viskiä ja jälkiruuaksi sikarin.
* Vaikka et söisi koskaan muruakaan tästä ruuasta, jota siis et ole alunperinkään tilannut, tarjoilija antaa sinulle pöydässä istumisesta tasaisin väliajoin 208,15 - 215,40 euron laskun.
* Jos et maksa laskua joudut vankilaan.
* Vaikka et kävisi ravintolassa koskaan, ravintola lähettää monta kertaa vuodessa verorahoillasi palkatun tarjoilijan kotiovellesi vihjailemaan, että olet kuitenkin käynyt ravintolassa salaa, ja eiköhän olisi jo aika maksaa se lasku.
* Jos onnistut aukottomasti todistamaan tarjoilijalle, että et todellakaan ole käynyt ravintolassa, parin kuukauden kuluttua sama heppu on oven takana samojen vihjailujen kanssa.
Niin. Tällaisesta ravintolasta ei varmaan kirjoitettaisi juuri kehuvia arvosteluja lehtiin.
Verrattain samoilla ehdoilla maksetaan kuitenkin televisiomaksut joka vuosi.
Marinadi kertoi saavansa kummastuneita katseita ja kysymyksiä osakseen kertoessaan, että hänellä ei ole televisiota. Niin kuin jo ehkä arvasittekin, ei ole minullakaan.
lauantaina, helmikuuta 03, 2007
Analogiaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Aikaisemmin perustelin television omistamista sillä, että sen avulla pysyi hyvin perillä siitä missä maailmalla nyt mennään. Mitä asioita pidetään tärkeänä, mihin meidän halutaan uskovan, millä tavalla meidän pitäisi mistäkin asiasta ajatella. Vaikka en itse ajattelisi sillä tavalla, tuntui järkevältä tietää mikä on valtakunnan Virallinen totuus tällä hetkellä. Mutta nyt ukko hommasi digipoxin ja kaikenlaiset kanavat räjähtivät silmille. Enää television kautta ei jäsenny mikään muu asia, kuin havainto että aivan tajutonta roskaa syydetään silmille vuorokaudet ympäri.
No joo, en tiedä mikä tämän jutun pointti oli, muuta kuin että kadehdin televisiottomuuttasi.
Maksoin Suomessa asuessani tv-maksua, koska kannatan YLE:n mallia, eli sitä, että muutakin ohjelmaa on tarjolla kuin kaikkein suosituinta tositeeveehuttua ja saippista. YLE Teeman takia harkitsin jopa digiboksiutumista, mutten sitten ehtinyt ennen ulkomaille lähtöä. Vaan jos ja kun palaan, niin enköhän minä taas maksa ihan kiltisti, niin voin katsoa uutiset, dokumenttiprojektin, a-ohjelmat ja ei-mainstreamelokuvat.
(Nyt kun on seurannut vertailun vuoksi hollantilaista telkkaa jonkin aikaa niin alkaa olla ikävä sitä suomalaista televisiotarjontaa..)
Sitä minä en ymmärrä, miten Avaran luonnon muka näkee jos ei omista televisiota.
Kinkkinen on tämä tv-ongelma. YLE:n lupamaksuilla tosiaan yritetään pitää yllä edes jonkinlaista mediadiversiteettiä ja tarjontaa, joka poikkeaa mainosrahoitteisten kanavien ohjelmistosta, eli että jokaiselle vastaanottajalle olisi jotakin, opetusohjelmaa, kulttuuria, sivistystä ja sen sellaista, ja että näillä ohjelmilla olisi mahdollisimman monimuotoinen tekijäjoukko (siis jos ajatellaan nyt vaikka vähemmistöryhmiä). Eri asia tietenkin on, kuinka tärkeänä televisiota voidaan pitää identiteettien vahvistajana ja yhteisöllisyyden luojana, ja onko se jopa tärkeämpi kapistus kaikille muille, paitsi valtavirralle. Televisiohan on saanut kyllä aikaan paljon kaikenlaista joutavaakin, jota ilman ihmisten olisi varmaan ollut parempi olla.
Mainostelevisioitten ideana ei siis ole tuottaa ohjelmia kaikille, vaan niiden tarkoitus on vain tuottaa rahaa omistajalleen. Senhän sitten tietää millaista ohjelmaa niiden kannattaa lähettää. Tuskin marginaaliporukkaa kannattaa ohjelmistolla kovasti kosiskella, jos mielii kerätä mahdollisimman paljon hynää ja tehdä voittoa.
YLE on tosiaankin alkanut kilpailla mainosrahoitteisten kanavien kanssa katsojista, mikä on kyllä yhdenmukaistanut ohjelmistoa rutkasti. Toisaalta televisiossa pätee kai samat lait kuin esim. kirjallisuudessa, eli kaikenlaista roskaa pitää saada käsikirjoittaa ja tuottaa. Roska on kuitenkin vain katsojan silmässä; mikä toiselle on päivänpelastus, on se toiselle sietämätöntä soopaa.
Ehkä lupamaksu pitäisikin nurisematta kestää, koska jos muutkin kuin minä maksavat lupamaksua, niin kai niille muillekin YLE on myös velvollinen lähettämään edes jotakin, mikä niitä kiinnostaa, eikä pelkästään vain sitä, mikä minua kiinnostaa. Tämä kai sitten koskee myös näitä saippuasarjojakin ynnä muita ihan tärkeitäkin ohjelmia.
Lupamaksu on kuitenkin panos suomalaisen mediakulttuurin demokratian säilymiselle.
PS. Hitto jos ne ei kutsu mua tämän eetoksen jälkeen YLE:lle töihin, niin jo on kumma :)
Hö, mä vastasin tähän jo aamulla, mutta se näkyy mulla vain tuolla cocomments-boksissa. Kai mun pitää pasteerata se sieltä tähän uuemman kerran. Eli siis:
Heh, joo.
Mutta siis mites tän nyt sanois... demokratia toteutuu tässä tapauksessa siis siten, että jokaiselle on tarjolla jotakin ja erilaiset ryhmät yms. pääsevät myös niitä ohjelmiaan tekemään. Mulla on semmoinen vinha tuntuma, että jos tästä äänestämään lähdettäisiin, niin pienet väestöryhmät tai vaikka opetusohjelmista kiinnostuneet jäisivät lopulta ihan ilman.
Minä olen itse epäillyt, että oma tuntumani huonosta ohjelmistosta johtuu vain siitä, että just ne ohjelmat, mitä sieltä milloinkin tulee, on vain tarkoitettu jollekin muulle, ja että joku päivä sieltä taas tulee jokin ohjelma minulle, mutta minä en vain ole paikalla sitä näkemässä. Näin sinisilmäisenä sitä on menty vuodesta toiseen...
Ohjelmista muuten tuleekin samanalaisia, koska niillä on aina samat tekijät. Ja sen kyllä huomaa. Yleensäkin kaikilta tuottajilta puuttuu rohkeus kokeilla jotakin muuta kuin jossakin muualla kokeiltuja formaatteja. Sekin kieltämättä ärsyttää.
YLE ei kai oikein meinaa kovin hyvin pystyssä pysyä. Sitä varten ne eivät ole lupamaksuistakaan luopuneet.
Wilhelmiina: Juu, maksan mielelläni, kun kerran katson. Maksan tosin mielelläni verojakin, vaikka niitäkään ei käytetä vain ja ainoastaan niihin palveluihin, joita itse käytän. Ja ostan sporalipun, vaikka raitiovaunu ei kuljetakaan minua ihan ovelta ovelle. :-)
Saaran kommentti sanoikin about jo kaiken muun, mitä meinasin itsekin.
Lähetä kommentti