-
Näin minut esitellään kuolemalle: poltetun vihan pölyävässä tuhkassa, aution maan rannalla. Kaikki pysähtyy paitsi aika: minä pitelen ohutta kättä joka ei päästä irti, sanat kuihtuvat ja lakoavat kuivuneeseen maahan. Minä painan katseeni tämän edessä, en vielä pysty katsomaan silmiin. Niin sitä vain sytyttää vielä yhden tupakan – miettii sitä, kuinka äkkiä kylmät sormet laskeutuvat varomattomalle niskalle.
On hiljaisuus, eikä juuri muuta; seison pimenevässä ja tiedän, että maa jää kylvämättä. Väsynyttä miestä viedään pois varovasti – sairaalapaita kahisee tuulessa kuin lauseet, joita ei koskaan sanottu. Tästäkin minä jään kesken.
-
sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Silja- nuorena nukkunut
Naisen kalpeilla kasvoilla lepäsi liikkumaton rauha. Silmät olivat suljetut.
Surutalon olohuoneeseen kannetun arkun kansi oli avattu. Mustapukuisen miehen vieressä seisova pieni poika katseli totisena valkoiseen kuolinpaitaan puettua vainajaa. Hiljainen saattoväki seisoi hiukan taaempana.
Seurakunnan paimen alkoi puhua: ”Jeesus Herramme on kuoleman voittaja. Hän sanoo itsestään: ’Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä, ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.’” Joh. 5:28-29.
Puheen ja laulun jälkeen mietteliäs poika kysyi mustapukuiselta mieheltä: ”Isi, kuinka kauan äiti vielä nukkuu?” Mies katseli vaimoaan hetken ja sanoi hiljaa: ”Uskon että Jumala herättää hänet ajallaan.”
Lähetä kommentti