Joulueväät

Taas on aika tarkastaa palohälyttimet, hakea kaappien perukoilta pidempi vyö housuihin (tai ottaa kokonaan pois jouluaterialle ryhtyessä) ja ripustaa se joulustressi pimeimpään komeroon piiloon.

Pasi Ilmari Jääskeläinen on kirjoittanut oivallisesti joulun pinta-alasta ja tontuista (suosittelen) ja melkein kaikki muutkin bloggaajat ovat jo joulutunnelmissa. Niin myös minä.

Tänä vuonna olen mm. ihmetellyt miten kummallisia joululauluja me näihin aikoihin veisaammekaan. Melko synkeää paikka paikoin:

Oi jouluyö, oi juhlahetki suuri, kun
poikas syntynyt on päälle maan. Hän
meidät synneistämme vapahtaakseen,
on käynyt tuskien tuonelaan. Nyt kautta
maailman käy säde toivon, ja meret,
maisemat se kirkastaa. Polvistukaatte
nyt kansat riemumielin! Oi jouluyö, hän
meidät vapahtaa. Oi jouluyö, hän
meidät vapahtaa.

Hän murskannut on meiltä velkataakan,
nyt taivas siis on ja kahleetta maa. Sun
veljes on myös outo muukalainen ja
vihamiestäsi voit rakastaa. Toi
Vapahtaja rauhan taivahista ja meidän
vuoksemme hän piinat saa.
Polvistukaatte nyt kansat riemumielin! Oi
jouluyö, hän meidät vapahtaa. Oi
jouluyö, hän meidät vapahtaa.


[OI JUHLAYÖ (O Holy Night)
Melody and lyrics: A. Adam
Finnish translation: M. Ojapuu]

Mutta ei se haita, kunhan vain lauletaan duurissa ruotsalaisen kansanlaulun mukaan:

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!
Hetken kestää elämä
ja sekin synkkä ja ikävä.
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Niin, että eiköhän siirrytä lepotilaan. Ai niin, ja...