Mitä lahjaksi naiselle?

Säännöllisin väliajoin ihminen kohtaa elämässään arkisen kriisin, joka kulkee juhlapäivän nimellä. Juhlapäivä tarkoittaa yleensä sitä, että jollekulle pitää antaa lahja; usein se joku on nainen. Usein lahjan hankkija on mies, jolla ei ole aavistustakaan, mitä hänen naisystävänsä/äitinsä/siskonsa mahtaisi haluta. Lopulta hän ostaa viime tingassa juhlapäivän aamuna ensimmäisen kaupassa näkemänsä tavaran ja viettää sitten lahjanvaihtoa seuraavan illan mykkäkoulun ukkospilvien varjossa, käsittämättä mikä meni vikaan.

Kun mies tulee tiettyyn ikään, hän on jo parisuhteessaan huomannut, että jos nainen sanoo, ettei hänelle tarvitse ostaa mitään, se tarkoittaa usein: yllätä minut ja osta kuitenkin. Tai tee itse, jos olet yksi niitä harvinaisia ja ihania tee-se-itse-miehiä. Mutta varsinkin, jos nainen ei ole erikseen sanonut, ettei hänelle saa missään tapauksessa hankkia lahjaa, lahjan tai edes kukkien puute erityisenä päivänä johtaa yleensä kaikkia osapuolia turhauttavaan juhlakriisiin ja mahdollisesti suurempiinkin ongelmiin, jos sama tyyli on jatkunut pitkään.

Aaargh!

Aiot siis selviytyä tästä juhlasta ilman parisuhdekeskusteluita: olet päättänyt käydä rohkeasti markkinavoimia päin ja uskaltautua myyntiliikkeeseen muzak-sävelmien keskelle. Et halua nikkaroida mitään, et tiedä naisesi vaatekokoja tai pukeutumistyyliä, sinulla ei ole aikaa eikä halua suunnitella mitään monimutkaisia juhlailtoja… Haluat vain viedä hänelle jonkin kivan lahjan, jonka saa kotimatkalla paikallisesta myymälästä. Mieluiten kaupassa paketoituna. Onko liikaa vaadittu?

Naisesi on vielä edes hitusen romantikko eikä ole vielä antanut periksi tavalle ojentaa hyvissä ajoin sinulle lista, jossa hänen lahjatoiveensa ovat kauppapaikkojen ja hintojen mukaan eriteltynä, koot ja värit suluissa. Hän ei ole edes ”vihjaissut” sinulle kiinnostavista lahjaideoista toistelemalla uudelleen ja uudelleen merkitsevään äänensävyyn, kuinka ihana se ja se tuote/palvelu olisikaan ja miten upeasti se sopisi juuri tähän sisustukseen tai tuohon asuun. Tai kuinka hän on ”aina toivonut” juuri sellaista asiaa, joka ihan sattumalta onkin tässä kuvastossa.

Niin. Naiset ovat niin vaikeita ymmärtää.

FreeDigitalPhotos.net

Perusvinkkejä

On muutamia tavallisia asioita, joita voi lähestulkoon aina antaa kenelle tahansa naiselle lahjaksi ja ne ilahduttavat kaikissa juhlatilanteissa. Parasta niissä on se, että ne kuluvat, eli samantyyppisiä asioita voi ostaa lahjaksi toistekin. Täten mielikuvitusta ei tarvitse venyttää ikuisesti vuodesta toiseen, vaan tästä listasta voi soveltuvin osin valikoida jonkinlaisen setin ja hyvin menee. Lisäksi näitä saa lähes mistä tahansa myyntiliikkeestä ja käyvät melkein mihin vain budjettiin. Kaikkea saa sekä halpoina että kalliina versioina.

 

Mutta ensin. Sinun täytyy tietää pari asiaa. Nyt kannattaa käväistä tarkistamassa, jollet millään muista:

1. Minkä väriset verhot hänellä on ikkunassa?

Myös muut sisustustekstiilit käyvät: minkä värinen pöytäliina, päiväpeitto, sisustustyynyt tms. Verhot ovat ehkä helpoin tarkistuskohde. Valitse jokin niissä oleva väri, kun ostat mitä tahansa, mikä liittyy kotiin. Valkoinen on hyvä, yleispätevä väri, joka käy melkein aina. Erityisesti, mikäli verhot ovat valkoiset, osta mieluiten valkoista. Mustaa ainoastaan siinä tapauksessa, että hänellä todellakin on mustat verhot ikkunassa. Jos vaihtoehdot ovat ”vähän sinnepäin” tai et ole käynyt hänen luonaan, valitse mahdollisimman neutraali väri: vaaleat sävyt, luonnonvalkoinen tms. Jos lahjan saaja on räiskyvien värien ystävä, silloin toki kannattaa valita jotain värikästä.

2. Millaisia värejä hän yleensä käyttää?

Pukeutuuko hän tummiin? Onko hänellä aina vaaleita vaatteita päällä? Onko hänellä aina yllä jotakin vihreää tai punaista? Jos ostat jotakin, joka puetaan päälle, valitse samantyyppisiä värejä kuin mihin hän muutenkin pukeutuu.

Ostoksille!

Ja sitten se lista. Valitse tästä vähintään kaksi asiaa samaan pakettiin (jos ne ovat suht pieniä). Kolme-neljäkin on hyvä. Jos haluat brassailla, osta pienehkö lahjalaatikko tai -kori (verhojen väri/neutraali) tms. ja kokoa lahjat siihen. Kaupassa voidaan kietaista se sellofaaniin ja juhla on hyvällä alulla.

• Kynttilät. Kaikenkokoiset käyvät. Muista verhojen väri! Jos hänen asunnossaan tuoksuu yleensä miellyttävältä, voit olla oikein romanttinen ja ostaa tuoksukynttilöitä. Jos hän on hajusteallergikko tai et tiedä onko hän, osta mieluiten tuoksuttomia. Älä kuitenkaan osta säästöpakettia perustuikkuja, vaan mieluiten jotain vähän juhlallisempaa. Vaikkapa vain yksi soma pöytäkynttilä tai jokin pieni rasia.
   
• Kynttilälyhdyt. Loistoidea kauniin kynttilän kanssa on ostaa lyhty, joka sopii sen kanssa. Usein myydään myös settejä, joissa on molemmat, sellainen on aika varma valinta. Muista verhojen väri, jos tarjolla on värivaihtoehtoja. Jos saaja ei yleensä harrasta hyvin koristeellista tai kimaltavaa tyyliä, valitsisin jonkin suht neutraalin lyhdyn. Väritön lasi ja valkoinen tai musta ovat yleensä aika laajalti pidettyjä.
   
• Ranneketjut ja kaulakorut (jos saaja sellaisia yleensä käyttää). Korujen ei tarvitse olla kultasepänliikkeestä! Jos naisesi käyttää usein koruja, hän todennäköisesti ilahtuu myös marketin koruosastolta juuri hänelle valitusta helminauhasta. Kannattaa yrittää muistella, millaisia koruja hän käyttää; erityisesti sitä, ovatko ne isoja vai hyvin hillittyjä. Pyri löytämään samantyyppisiä värejä kuin hän käyttää vaatteissaan.
   
• Kaulahuivit, hansikkaat, rannekkeet. Lämmittävät pikkuasusteet ovat aina romanttisia. Muista vaateväri! Nämä pienet asusteet ovat yleensä sellaisia, että ne käyvät kaiken kokoisille. Sukkia vain, jos lattiat ovat kylmät ja tiedät hänen kengänkokonsa.
   
• Kalenterit, muistikirjat ja kauniit kynät. Erityisesti, jos lahjan saaja käyttää paperisia muistiinpanovälineitä muutenkin. Tässä voit ajatella hänen tavallisia värejään, mutta se ei ole niin tarkkaa.
   
• Se itsestään selvä: suklaa. Jos nainen ei ole suorin sanoin ilmaissut inhoavansa suklaata, se on yleensä aika varma valinta. Jos hän taas on hulluna lakritsiin, osta toki sitä. Jos et tiedä, osta jokin rasia, jossa on erilaisia makeisia.
   
• Muut herkut. Jos tiedät, millaisista herkuista lahjan saaja pitää, niitä kannattaa ostaa. Kokkailusta pitävälle voi ostaa vaikka setin erikoismausteita. Juustoharrastajalle laadukkaita juustoja ja sopivaa viiniä. Tulisesta pitävälle voi vaikka valita erilaisia chilejä. Makeasta tykkäävälle suklaa- ja muita herkkukeksejä tms. Vain mielikuvituksesi (ja budjetti) on rajana tässä! Kaupoissa myydään valmiita herkkukoreja, jotka ovat käteviä peruslahjoja, jos haluaa säästää aikaa.
   
• Tee tai kahvi. Yleensä ihmiset juovat ainakin jompaakumpaa. Jos hän juo vain vihreää tai valkoista teetä tai vaikkapa rooibosta, ei kannata ostaa mustaa teetä. Mene kaupan kahviosastolle tai erikoiskahviliikkeeseen ja kysy, mitä he suosittelevat. Kahviliikkeissä on yleensä myös laaja valikoima teelaatuja. Jollei teenjuoja ole hifistelijä, teepussipaketti on ihan ok – mutta älä silti osta sitä Rainbowta. Ihan tosi. Ei sitä halpamerkkiä.
   
• Saippua. Juu-u, ihan tosi. Palasaippua, suihkusaippua, mikä vain – kunhan se on jotain vähän erilaista, luksusta. Pikkuliikkeen luomu-yrttisaippua, tuoksuva suihkusaippua lasipullossa, jopa kylpyvaahto, jos hänellä on kylpyamme. Yleensä ihmisistä on mukavaa kokeilla erilaisia saippuoita, ellei heillä ole hajuste- tms. allergiaa. Saippuaa kuluu paljon jokapäiväisessä elämässä ja kiva erikoissaippua voi ilahduttaa joka päivä monta kertaa. Saippuaa myydään melkein kaikissa liikkeissä, sellaisen löytäminen ei todellakaan ole vaikeaa. Valitse jokin, jossa on nätti pakkaus. Konsultoi myyjää, jos tarvis.
   
• Kukat. Klassikko. Syystä. (Ei kuitenkaan tuoksuallergisille!)
   
• Lahjakortit. Jos et todellakaan jaksa miettiä tai olet kaupassa viime tipassa ja sinulla on aikaa viisi minuuttia, lahjakortti on pätevä valinta. Jos et yhtään tiedä, millaisia kulttuuririentoja tai vapaa-ajanjuttuja lahjan saaja harrastaa, osta lahjakortti isoon tavarataloon, josta saa kaikkea. Älä kuitenkaan ruokamarkettiin! Toisaalta jokin erikoismyymälä, jossa myydään kotimaista/eettistä ruokaa, teetä/kahvia, käsityötä ym., voi olla hyvä kohde. Tue kotimaista työtä ja/tai eettistä tuotantoa; tästä voi tulla vielä tyylipisteitäkin. 

FreeDigitalPhotos.net

Kyllä. Ihan tosi, nämä olivat aika itsestään selviä lahjoja. Siihen on kuitenkin syynsä, miksi nämä ovat kestosuosikkeja. Minusta ja monesta muusta naisesta on ihanaa saada juuri tällaisia asioita vaikka joka juhlassa, vuodesta toiseen. Suklaata ja kynttilöitä kuluu koko ajan, ei ole pelkoa että niitä kertyisi kotiin liikaa. Kynttilälyhtyjähän voi teoriassa olla liikaa, mutta itse en ole sellaista ihmettä vielä päässyt todistamaan. Saippuaa ja asusteita käytetään koko ajan, niitä tarvitaan aina. Teet ja kahvit juodaan, herkut syödään, aina on mukavaa löytää uusia maisteltavia.

Tällaisten settien antamisessa on se hieno puoli, että kun ajattelet läheistä naistasi ja valitset itse hänelle setin tällaisia mukavia juttuja lahjaksi, annat itsestäsi todella sympaattisen ja fiksun kuvan – ja herätät ihailua vielä naisen ystävissäkin. Olethan niin ajattelevainen ja ehkä romanttinenkin.

 

Se, että löysit nämä vinkit blogista, voi jäädä meidän salaisuudeksemme. 

(Meidän kolmen, jos sait linkin tähän kirjoitukseen läheiseltä naiseltasi. Ota se vinkkinä. ;))

Huolenpitovastuu

En tiedä, miten kouluissa nykyään yritetään käytännössä kitkeä kiusaamista, mutta tuli mieleeni eräs idea. Kertokaapa te koululaisten vanhemmat, jos jokin tällainen on jo käytössä kouluissa tai ideassa on vikoja.

Olen ajatellut, että jokainen pieni koululainen tarvitsisi koulussa isoveljen tai -siskon, joka katsoo välitunneilla perään ja puuttuu asiaan, jos häntä kiusataan. Lisäksi jokaisen pitäisi oppia pitämään huolta toisistaan ja ottamaan vastuuta toistensa pärjäämisestä. Voisikohan nämä kaksi asiaa yhdistää? 

Kuva: FreeDigitalPhotos.net

Mitä jos koulussa olisi jonkinlainen systeemi, jossa jokaiselle koululaiselle nimetään oma, alemmalla luokalla oleva ”pikkusisko/-veli”, jota on velvollinen auttamaan ja puuttumaan asiaan, jos lasta kiusataan (huutamalla, ilmoittamalla opettajalle)? Lukuvuoden alussa oppilasparit voisivat vähän tutustua toisiinsa, ainakin sen verran, että tietää nimen ja luokan. Jokainenhan puuttuu todennäköisemmin oman pienemmän kaverinsa kiusaamiseen kuin itselleen tuntemattoman alaluokkalaisen kiusaamiseen, varsinkin, jos se on annettu hänen vastuulleen. Jos oman oppilaan kiusaamiseen ei ole puuttunut, vaikka on nähnyt, siitä voisi tulla puhuttelu tms.

Jokaisella, paitsi ylimmän ja alimman luokan oppilailla, olisi tällöin sekä oma pienempi vastuuoppilas sekä ylemmällä luokalla isompi kaveri, jolta kysyä neuvoa, jos jokin koulujuttu tuottaa hankaluuksia. Luonnollisesti oikeat ongelmat pitäisi vanhemman oppilaan aina kertoa opettajalle.

Luulisin, että tällainen huolenpitovastuu nimetyistä nuoremmista koulukavereista voisi ainakin vähentää kiusaamista ja tuoda jonkinlaista solidaarisuuttakin oppilaiden välille. Yhteistyötä ja vastuuntunnetta se varmaankin lisäisi – samoin ymmärrystä, että pienemmistä ja heikommista täytyy jokaisen pitää huolta.

Mitä olette mieltä?

Huh huh, onpas täällä pölyistä

Kuka tämän blogin tähän kuntoon on jättänyt? Hämähäkinseittejäkin kaikkialla. Köh! Kyllä tänne on siivooja tilattu, mutta ei näköjään ole vieläkään ehtinyt.

Tämä on nyt joko sellainen ”vielä kerran tytöt” -polkkaus, kun tuolla Facebookin bloginostalgiatiimissä yllyttivät, tai sitten polkkaajan tädin kumminkaiman serkun paluu. Tai sitten hento yritys vältellä siivousvaivaa keskellä koiraeläimen megalomaanista karvanlähtöaikaa (jossa karvalautat ajelehtivat lattioilla, vaikka joka päivä imuroisi). Ei vaan voi tietää. Ettäs tiedätte.

Jos ketään kiinnostaa (ja vaikka ei kiinnostaisikaan), olen viime aikoina lähinnä vaeltanut maalaismaisemassa isokorvaisen hurtan kanssa, päivitellyt Teonsanaa ja ohjannut kirjoitusryhmää. Ei välttämättä tässä järjestyksessä. Elokuussa menen ohjaamaan lasten ja nuorten kirjoituskesäleiriä, mutta muuten ohjaan vähän erilaista kirjoitusryhmää, jossa kirjoitetaan oman elämän asioista, arvostelematta ja luokittelematta. Kirjoittajat ovat ihmisiä, joita säännöllinen kirjoittaminen auttaa pääsemään elämässä eteenpäin.

Olen siitä aika innoissani, ja niin ovat kirjoittajat itsekin. He ovat aikas ihania tyyppejä. Monet eivät ole aiemmin harrastaneet lainkaan kirjoittamista, mutta kun he tulevat pöydän ääreen, on kuin he odottaisivat vain lähtölaukausta. Ja minä sanon: olkaa hyvät! Kynät alkavat rapista paperilla, muistot tulvivat riveille, ja tunteet. Lukiessa nauretaan, itketään. Jokainen haluaa kertoa, vaikkei ole pakko. Jokainen haluaa tulla kuulluksi, ja tuleekin. Miten kauniita maailmoja heistä kaikista paljastuu. Ja miten surullisia – niin, niitäkin. Mutta päivän lopussa, kun noustaan, hymyillään. Tämä on tärkeää, olennaista. Minulle, ja heille. Riveiltä paljastuu uusia ajatuksia, ideoita, voimia. Elämät kääntyvät kuin laivat.

(Tämän yksityiskohtaisemmin en oikein voi ryhmästä kertoa, mutta jos idea kiinnostaa, lisää saa kysyä. Profiilisivulta löytyy meiliosoite, josta minut tavoittaa, edelleen)

Täällä minä vielä siis häslään, kaikenlaista kirjoittamiseen liittyvää. Ufot eivät ole napanneet minua (tai sitten ovat, mutta olen valmiiksi niin omituinen, ettei sitä edes huomaa). Olen vapaa-aikani luuhannut lähinnä tuolla Naamaston puolella, niin kuin melkein kaikki muutkin vanhat bloggaajat.

Pitäisiköhän pudistella pölyt tästäkin bloginrohjakkeesta ja ryhtyä päivittelemään useammin? Esim. kerran vuodessa, parhaana kaksi? Sanokaas se.