Ihan väärin päin!

Kissamaisen elegantin Sannamarian mielenkiintoisesta arkistosta löytyneessä jutussa pohditaan, kuinka – kaikkihan tämän tietävät – miesten pitää tehdä miesten työt, mutta naiset vaativat silti, että mies jakaa myös naisten työt – siis omiensa lisäksi. Naisillahan ei tiettävästi vastaavaa velvollisuutta ole.

Onhan ilman muuta tunnettu tosiasia, että eihän työssäkäyvän naisen työ mitään työtä ole. Sehän on semmoinen mukava harrastus, mistä emansipoituneen ja nykyaikaisen naisen on mukava levänneenä ja rauhallisena tulla kotiinsa tekemään varsinaiset hänelle kuuluvat työnsä: lastenhoito, siivous, tiskaus, pyykinpesu ja vaatehuolto, tavaroiden kerääminen, ruuanlaitto jne. Ja totta kai nauttimaan jatkuvasti autotallissa ja nurmikonleikkuussa raatavan miehen kustannuksella ylellinen viisi minuuttia iltauutisia ennen nukkumaanmenoa.

Nyt vasta oikeita tosiasioita kuultuani olen tajunnut, että täällä Münchausenin kotilinnassa eletäänkin vallan kummallisesti. Aivan väärin päin!

En ole koskaan huomannutkaan, että keskivertonaisena minua nyt sorretaan niin kuin ei ketään muuta, koska minähän en ole saanut miestäni tekemään miesten hommia. Niin kuin vaihtamaan lamppuja, kokoamaan huonekaluja, korjaamaan sitä sun tätä. Mikä minussa on vikana – olen mennyt tekemään nämä kaikki ihan itse? Vaikka aina olisi löytynyt lähettyviltä joku tuttu mies, jonka geeneissä kaikki nämä taidot ovat olleet syntymästä lähtien. Epäreilua! Enkä edes miesten töistä mitään ymmärrä – mutta oikeita menettelytapoja tajuamatta olen noin vain mennyt ja avannut tukossa olevat putket, korjannut rikki menneet videot, asentanut ohjelmat tietokoneeseeni, pistänyt taulut seinille ja jopa kitannut ja maalannut asuntoni seinät – ihan itse! Nyt ei kyllä hyvä heilu! Minä olen jäänyt vaille naisellisia oikeuksiani.

Ja väärin päin elää kyllä miehenikin. Osaa pirulauta korjata itse vaatteensa – paremmin kuin minä. Nappia ommellessa minä saan aikaan lähinnä suuren lankamöykyn, josta pilkistää vino nappi ja päällä solmurusetti, taustamusiikkina soiden ”no voi perrr…(sensuroitu)”. Tekee itse ruokansa! Ettäs kehtaa. Ja väittää, että minä en osaa kokata, vaikka olen useita kertoja paistanut menestyksellä kalapuikkoja uunissa. Eihän minun elämälläni ole kohta enää mitään tarkoitusta!

Nyt kyllä täytyy Wilhelmiinan tarkistuttaa miehellään, ettei hameen alta vain löydy väärät vehkeet – ja samalla sitä kai voisi tarkistaa miehenkin Oikeat Osat™. Eihän tämmöinen roolien sotkeentuminen käy päinsä.

Taidanpa mennäkin tästä saman tien, etteivät maailmankirjat vain mene enempää sekaisin...