Omenoista ja kirjoista

Varo vaan kertoo ikäpolvien erosta tavalla, johon tämäkin vanha kyynikko voi nyökätä ja huokaista: tuttua on. Se voisi olla samoin useimpien meidänkin suvun naisten elämäntarina – ja monien pääpiirteissään onkin.

Onneksi meidän perheessä on lukeminen ollut aina tärkeämpää kuin tiskaaminen ja kokkaaminen (minkä meidän äiteen kokkauksista kyllä huomaakin ;), joten minun ei ole tarvinnut ainakaan äitini suhteen kokea sukupolvien kuilua tuossa asiassa. Isäni, tosin, on kehittänyt jonkinlaisen ylpeydenaiheen julistuksesta, että hän on elämässään lukenut tasan yhden kirjan. (Kutkuttaisi tietää, minkä. Aapisen? Katekismuksen? Raamattua ei varmasti. Hitto, täytyypä kysyä.)

Kirjoista tuli mieleeni: yksi elämän suurimpia ärsyttävyyksiä on se, että elinpä kuinka pitkään hyvänsä, en millään pysty lukemaan kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisin. Traagista. Pitäisiköhän luopua niistä ihastuttavan sarkastisista ja kevytkerronnaisista dekkarikirjasarjoista ja siirtyä yksinomaan klassisemman kirjallisuuden pariin, vaikkapa lukemaan uudestaan Rikos ja Rangaistus (josta olen unohtanut suurimman osan, vaikka ihastuinkin siihen)? Plääh! En pysty. Antakaa nyt mulle yksi Kinsey Millhone tai ehkä jopa V.I. Warshawski. Miksi dekkarikirjailijat eivät voi kirjoittaa VIELÄKIN nopeammin? Ja hei, sille joka nyt mainitsee nenä rutussa jotakin rutiinityönä tehdyistä kirjoista, vastaan: Who cares!? Tehdään leipääkin leipomossa rutiinilla, mutta eipä sitä silti ole roskaksi julistettu. Olisin rutinoitunut ja ammattitaitoinen dekkarikirjailija milloin tahansa mieluummin kuin – no, sanotaan nyt vaikkapa leipuri. Tosin, ottaen huomioon täydellisen kyvyttömyyteni paistaa muuta kuin valmispakasteita se on toki loogisempaakin.

Oletteko muuten koskaan yrittäneet miettiä, millaista olisi joutua keksimään aina uusi, monimutkainen ja hämäävä murhajuoni, joka on samalla neropattien pääteltävissä mutta mieluummin kuitenkin suurelle yleisölle täysi mysteeri noin viimeiselle sivulle asti? Ottaa selvää poliisien toimintatavoista ja haastatella kymmeniä eri asiantuntijoita vain saadakseen selville jonkin loogiselta kuulostavan tavan ottaa henki joltakulta? Jep, varmasti tosi helppoa hommaa. ;)

No, joka tapauksessa, suurin kysymys kuuluukin: jos olen niin murheissani rajallisesta ajastani lukea kaikki maailman kirjat, miksi lukemisen sijaan istun kuitenkin yötä myöten netissä? Sanokaapa se.