sunnuntaina, tammikuuta 09, 2005

Yökyöpeli

Minä en voi sietää aamuvirkkuja ihmisiä.

Sanotaan nyt vaikka, että olisin pyytänyt miestä herättämään minut kello 12. No. Sehän ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi herättää minut vaikkapa 11:45, tai edes kello 11:57. Se tarkoittaa sitä, että ennen kuin kello on saavuttanut tuon maagisen kahdellatoista alkavan kellonajan, minua EI SAA HERÄTTÄÄ.

Kohtaus elävästä elämästä:
Havahdun siihen, kun joku heiluttaa minua puolelta toiselle kuin kehtoa. Mieheni lirkuttaa korvaani ärsyttävän aurinkoisesti: ”Herätyys! Herätyys! Kello on kakstoista!”
Aikansa heiluteltuaan hän mutisee ”Sä oot tietysti mennyt nukkumaan kaks tuntia sitten…” ja kohta hän kysyykin: ”Koska sä menit nukkuun?”

Onnistun mutisemaan jostain peiton ja unen syövereistä: ”Kuurelta…” mihin mieheni toteaa riemuissaan: ”No niin! Sehän tekee sitten kokonaista kuusi tuntia!” Raotan silmää: kello on 11:52.

No, kun minä sanon puoliunessa että olen mennyt nukkumaan kuudelta, niin sehän on lyhennetty versio siitä, että kellonaika on silloin alkanut kuutosella, eli tarkemmin ilmaistuna n. klo. 06:09. Ja koska minut on herätetty jo 11:52, olen siis saanut parhaassa mahdollisessa tapauksessa, olettaen että olen nukahtanut samalla sekunnilla kun pääni iski tyynyyn, laatuaikaa unieni kanssa kokonaista 5 tuntia ja 43 minuuttia. Mikä ei siis ole lähestulkoonkaan kuutta tuntia!

Saakelin aamuvirkut.

Ei kommentteja:

 
Clicky Web Analytics