Sellainen vaatimaton valkoinen kirjekuori. Printattu nimi. Sisällä muutama paperi, joista päällimmäinen alkaa:
"Onneksi olkoon Viita-akatemialainen
Tampereen työväenopiston alaisuudessa toimivan Viita-akatemian kolmivuotiseen kirjoittajakoulutukseen pyrki tänä vuonna 61 hakijaa. Olet valittujen joukossa."
Hymyilyttää.
_
11 kommenttia:
Onneksi olkoon.
Oho! Vai semmoiset on tulevaisuuden näkymät siellä!
Täytyykö tällainen samanlainen postaus nyt sitten lukea ihan jokaisesta blogista, jota seuraan? Minä olen lukenut sen jo kahdesta! Kahdesta, kuvittele!
Mitäs nämä blogit oikein ovat, jotain ihmiset päiväkirjojako?
(Äh, poista toinen jos tää tulee kahdesti.)
Tosi mahtavaa! Älyttömästi onnea! Kaikki Viitaa käyneet on kehuneet, vaikka se vissiin on tosi työläs. Mutta etköhän sie sen jaksa, jos kerran on mieli kirjoittaa.
Minäpä en ole löytänyt toista: olet ainoa kontaktini Viita-akatemiaan! :-) Toivotan siis oikein reipasta nousua onnen kukkuloille; ethän väheksy blogia julkaisukanavana...
hirmusti onnea, hieno juttu! :D
Valtaisat onnitukset!
Onnea vielä kerran! Ja kiitos seurasta ja terassiterapiasta :)
Onnea vielä kerran. Olit siellä! Näin sinut vaikka en meinannut tunnistaa. Tukkasi on eri väriä.
Olitte Marian kanssa valinneet hyvät tuolit: Maria minun, sinä Susannan. Minua nauratti kotimatkalla.
Ei Viidassa mitään rankkaa ole. Rankat ajat iskee sit sen jälkeen, kun sieltä pitää lähteä pois. :)
Terkuin Sarah
Kyllä tuli vähän haikea olo, nimittäin, käydessäni. Olisin halunnut istua siihen, jäädä pyörittelemään sanoja. En oikeasti olisi halunnut, kun olen siitä jo mennyt, mutta olisin. Tiedätkö?
Kolme tai viisi vuotta menee uskomattoman nopeasti. Iloisaa syksyä
terkuin Sarah
Lähetä kommentti