What Kind of Elitist Are You?

Via Hillitty Kukko

No pakkohan tämän oli olla näin.


You speak eloquently and have seemingly read every
book ever published. You are a fountain of
endless (sometimes useless) knowledge, and
never fail to impress at a party.
What people love: You can answer almost any
question people ask, and have thus been
nicknamed Jeeves.
What people hate: You constantly correct their
grammar and insult their paperbacks.


What Kind of Elitist Are You?
brought to you by Quizilla

Pakko kuitenkin tunnustaa, että en lue uusia kirjoja ollenkaan niin paljon kuin haluaisin, ja lisäksi pidän pokkareista - ne ovat niin käteviä ottaa mukaan. Silti: minulla todella on ärsyttävä tapa korjailla ystävien ja tuttavien kielioppivirheitä, ja tiedän paljon hyödytöntä nippelitietoa. Don't we all? ;)

Suuri rakkaustarina?

Kaikkeen sitä netissä törmää. Niin kuin tällaiseen: Ceci n'est pas une guerre (c'est l'amour)

See for yourself.

Which Horror Movie Character Are You?

Can I be frank with you? No, wait, can I be Freddy instead?


You are Freddy Krueger,
from "Nightmare on Elm Street".
Nice sweater.


Which Horror Movie Character Are You?
brought to you by Quizilla

Whatever you do -- don’t fall asleep!

No nyt se meni rikki

Minulla on kiusallinen tapa saada kaikki tekninen vempeleistö viiden metrin säteellä hajoamaan täysin käsittämättömästi. Toisinaan en ole edes vilkaissut kyseisen aparaatin suuntaan, kun se on jo kaatunut. Olen vakuuttunut, että minulla on jonkinlainen sähkömagneettinen kenttä, joka vaikuttaa koneisiin haitallisesti - toinen vaihtoehto on, että ne nyt vain eivät pidä minusta.

En olisi arvannut, että tämä pätee internetissäkin. Aikaisempi kirjoitukseni jo sen paljasti: sivuilla on taipumus kaatua, kun minä olen rekisteröitynyt niille. Nyt Technoratikin on mennyt sekaisin. Etsiessäni sivuihini kohdistuneita linkkejä sivu imitoi etsimistä, ja sitten näytti sivun, joka on muuten okei, mutta ilman tuloksia - tai mitään muutakaan (jos ei ole linkkejä, sivu näyttää: "No results found"). Ikään kuin: uskoisitko että tuloksesi ovat tässä, mutta vain näkymättömänä? Tai niin kuin sivusto kuvittelisi etsineensä ja näyttäneensä tulokset, mutta tulossivun sijasta onkin vahingossa napannut pöydältä tyhjän sivun, jota sitten ylpeänä esittelee hölmistyneelle asiakkaalle. Tai jos, niin kuin keisarin uudet vaatteet, sivu näytetäänkin vain niille, jotka ovat tarpeeksi älykkäitä ymmärtämään näitä asioita? (Ei siis blondeille.)

Näin siis kävi eilen koko illan, ja suurimman osan tätä päivää. Jopa Watchlists -kentästä olivat hävinneet kaikki osoitteet. Nyt, tätä kirjoittaessani, kävin taas vilkaisemassa ja outoa kyllä, hakutoiminto toimii, mutta nyt se ei hyväksy salasanaani/käyttäjätunnustani, vaikka tiedän täysin varmasti että ne ovat oikein. Ei muuten ole ensimmäinen kerta tätäkään laatua. Olen jo kerran joutunut resetoimaan salasanani siksi, mikä se on koko ajan ollutkin. Ehkä se on vihainen minulle? Tai ehkä tämä on osa samaa salaliittoa, missä tietokonepasianssi, Laskuri.net, Sivuille.net ja ah, niin moni muu juttu on jo mukana.

Mutta miksi?

Epäileville sanottakoon juhlallisen sormenheristyksen kera: Se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita sitä, etteivätkö Ne voisi jahdata sinua joka tapauksessa.

PS: Yrittäessäni saattaa tätä salaliittoa tietoonne, Ne saivat jotenkin vihiä aikomuksistani, ja "hukkasivat" sivun - ilmeisesti toivoivat että lannistuisin tästä. En kuitenkaan luovuttanut, joten viimein, tässä se on: Absoluuttinen Totuus™.

Minäkin kuulin siitä vasta tänään

Kyseessä on siis toki eilinen Nelosen uutiset, jossa haastateltiin ilmeisesti ainakin Visukintun Jarkkoa ja Lautatarhan Ilonaa, ja jonne pyydettiin - ilmeisesti tuloksetta - myös Anita Konkkaa. Blogaaminen taitaa olla nykyään oikea trendi-ilmiö. ;)

Niille, joilta tämä pala jäi näkemättä (kuten minulta), suosittelen menemään illalla, yöllä tai huomenissa Nelosen uutisten nettisivulle - jossa vasemmassa alareunassa on kätevä palkki, josta löytyy streamina edellisten päivien Kahdeksan uutiset. Tänään en vielä onnistunut löytämään sieltä uutisia kuin tiistaihin asti, mutta loogisesti ajatellen sen pitäisi löytyä viimeistään huomenna.

Kiitosta vaan Neloselle mainioista arkistoista. :)

Njalinosta metropoliin - vihdoinkin!

Nyt minäkin olen Blogilistalla! Huomasin nyt vasta laittaa sivuni sinne - en tajunnut laisinkaan että uudelle listalle pääsee ihan vaan ilmoittamalla. Edistys edistyy!

What kind of Sixties Person are you?

Via Schizo.


You are a Folkie. Good for you.


What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla

It's good to be a folkie, folks. ;)

Ihan väärin päin!

Kissamaisen elegantin Sannamarian mielenkiintoisesta arkistosta löytyneessä jutussa pohditaan, kuinka – kaikkihan tämän tietävät – miesten pitää tehdä miesten työt, mutta naiset vaativat silti, että mies jakaa myös naisten työt – siis omiensa lisäksi. Naisillahan ei tiettävästi vastaavaa velvollisuutta ole.

Onhan ilman muuta tunnettu tosiasia, että eihän työssäkäyvän naisen työ mitään työtä ole. Sehän on semmoinen mukava harrastus, mistä emansipoituneen ja nykyaikaisen naisen on mukava levänneenä ja rauhallisena tulla kotiinsa tekemään varsinaiset hänelle kuuluvat työnsä: lastenhoito, siivous, tiskaus, pyykinpesu ja vaatehuolto, tavaroiden kerääminen, ruuanlaitto jne. Ja totta kai nauttimaan jatkuvasti autotallissa ja nurmikonleikkuussa raatavan miehen kustannuksella ylellinen viisi minuuttia iltauutisia ennen nukkumaanmenoa.

Nyt vasta oikeita tosiasioita kuultuani olen tajunnut, että täällä Münchausenin kotilinnassa eletäänkin vallan kummallisesti. Aivan väärin päin!

En ole koskaan huomannutkaan, että keskivertonaisena minua nyt sorretaan niin kuin ei ketään muuta, koska minähän en ole saanut miestäni tekemään miesten hommia. Niin kuin vaihtamaan lamppuja, kokoamaan huonekaluja, korjaamaan sitä sun tätä. Mikä minussa on vikana – olen mennyt tekemään nämä kaikki ihan itse? Vaikka aina olisi löytynyt lähettyviltä joku tuttu mies, jonka geeneissä kaikki nämä taidot ovat olleet syntymästä lähtien. Epäreilua! Enkä edes miesten töistä mitään ymmärrä – mutta oikeita menettelytapoja tajuamatta olen noin vain mennyt ja avannut tukossa olevat putket, korjannut rikki menneet videot, asentanut ohjelmat tietokoneeseeni, pistänyt taulut seinille ja jopa kitannut ja maalannut asuntoni seinät – ihan itse! Nyt ei kyllä hyvä heilu! Minä olen jäänyt vaille naisellisia oikeuksiani.

Ja väärin päin elää kyllä miehenikin. Osaa pirulauta korjata itse vaatteensa – paremmin kuin minä. Nappia ommellessa minä saan aikaan lähinnä suuren lankamöykyn, josta pilkistää vino nappi ja päällä solmurusetti, taustamusiikkina soiden ”no voi perrr…(sensuroitu)”. Tekee itse ruokansa! Ettäs kehtaa. Ja väittää, että minä en osaa kokata, vaikka olen useita kertoja paistanut menestyksellä kalapuikkoja uunissa. Eihän minun elämälläni ole kohta enää mitään tarkoitusta!

Nyt kyllä täytyy Wilhelmiinan tarkistuttaa miehellään, ettei hameen alta vain löydy väärät vehkeet – ja samalla sitä kai voisi tarkistaa miehenkin Oikeat Osat™. Eihän tämmöinen roolien sotkeentuminen käy päinsä.

Taidanpa mennäkin tästä saman tien, etteivät maailmankirjat vain mene enempää sekaisin...

Kirjallinen kymppi

Koska kirjoittaminen on muutenkin pakkomielteeni, ajattelin kiusata teitä tällaisella ärsyttävällä kyselyllä. Laitan kysymykset vielä listana alle. Olisi kiva tietää. :)

1. Milloin opit lukemaan? Miten?
Noin nelivuotiaana. Maitopurkeista.

2. Osaatko tavuttaa?
Juuri ja juuri. Osasin lukea kouluun mennessä joten tavutus jäi vähälle huomiolle (”…mä mitää hiton tavuja tässä enää tartte!”). Asian johdosta tankarunoilu on tuottanut aikoinaan hiukan onkeelmia. Onneksi on olemassa jokaisen haiku- ja tankarunoilijan pelastusasema: Teppo Pihlajamäen Haikueditori. :)

3. Kuka piittaa siitä, ovatko kielioppi ja yhdyssanat oikein? Miksi?
Minä ja muut nillittäjät. Virheet pomppivat ärsyttävästi silmiini, yhä enenevässä määrin myös mainoksissa, tiedotteissa ja jopa mediassa. Mitä varten ne ihmiset käyvät vuosikaudet koulua? Jotta he voisivat lausua uutisissa kökön englismin: ”Pitkässä juoksussa tämä vaikuttaa…”

Ja kirjailijoiksi aikovat harrastelijat: pääseekö haudankaivajaksi jos ei osaa käyttää lapiota? Otetaanko Nokialle töihin, jollei osaa käyttää kännykkää? Saako kirjan julkaistua, jos ei ole vaivautunut opettelemaan työvälinettään = omaa kieltään?

Tietenkin epäviralliset yhteydet ovat asia erikseen – messarissa, päiväkirjablogeissa, meileissä, muuten vaan-runoissa ja -kirjoituksissa, foorumeissa tms. toimitusta kaipaamattomassa viestinnässä ei varmastikaan ole tarkoituksenmukaista kantaa huolta kieliasusta. Pääasia että viesti tulee tekstistä jotenkuten ilmi. ;) Joskin, jos haluaa olla vakuuttava, oikea kieliasu kirjoituksessa luo luultavasti voimakkaamman mielikuvan pätevyydestä kuin nimeen ympätty titteli. Tällaisia me ihmiset olemme.

4. Oletko kirjoittanut runoja?
Arviolta satoja. Suurin osa siitä on varmasti täyttä roskaa, mutta runoilija se on huonokin runoilija.

5. Entä proosaa, millaista?
Novelleja, satujen alkuja, kolumneja, pakinoita.

6. Oletko pitänyt yksityistä päiväkirjaa?
Aina. Lapsena perinteinen ”lukollinen” söpöilypäivis. Teini-iässä kymmenien A4-sivujen selostuksia, unia, angstirunoja, epäselvää sönkötystä ja Oikeita & Varmoja Mielipiteitä Maailmankaikkeuden Olemuksesta. Minulla oli iso arkistokansio sitä varten – ei puhettakaan että jokin nallekuvioinen pikkukirja olisi riittänyt. Oli minulla niitäkin, mutta niihin ei raatsinut kirjoittaa. Vanhempana vähän lyhyemmin, koneella. :)

7. Mikä on noloin kirjoittamasi teksti, minkä joku asiaankuulumaton on lukenut?
Pikkuisena tuntui kauhialta, kun veljeni löysi ja luki päiväkirjani, jonka ”lukkoa” olin pitänyt varmana (sen saa auki pinnillä tai klemmarilla tms.). Siellä oli lueteltu ”kivoja poikia”, ja totta kai tämä tieto päätyi koko veljeni kaveripiirille.

8. Oletko kirjoittanut kirjeen, jonka lähettämistä olet hävennyt myöhemmin?
Kaksi, joskin ensimmäisessä niistä ”kirjoittaminen” käsitetään varsin vapaasti. Pikkumuksuna piirsin tosi hienon kuvan Rakkauskirjeeseen, jonka sitten vein eräälle teini-ikäiselle ”isolle pojalle” – kotiovelle. Äiti avasi, poika oli hiukan hämmentynyt (ei kai ollut koskaan nähnytkään minua ennen).

Toisella kerralla olin vähän isompi, ja kirjoitin helvetillisen ilkeän kirjeen itsepäiselle ihailijalle, jolle toistuva ”ei koskaan, milloinkaan, ikinä” tarkoitti ”varmaankin ihan kohta” ja joka alkoi saada orastavia kyttääjän piirteitä. Toivottavasti hän onnistui sen jälkeen vielä keräämään miehisen itsetuntonsa rippeet ja siirtymään eteenpäin – tai ei enää ainakaan helli haaveita minun murhaamisestani.

9. Mikä kirja on vaikuttanut eniten käsitykseesi maailmasta?
Maija Poppanen 1&2, joka oli ensimmäinen oikea kirjani (ei siis kuvakirja). Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita. Vieläkin, vaikka olen muuten aikuistunut, kyynistynyt ja muuttunut skeptiseksi, asiat ihmetyttävät silloin kun sitä vähiten odottaa. Lisäksi se on kirja, josta alkoi pitkä ja rikas matka kirjojen loputtomaan maailmaan.

10. Mitä sinun pitäisi olla tekemässä, nyt kun tuhlaat aikaasi tähän?
Mjaa… nukkumassa? Kirjoittamassa jotakin kehittävää – tai lukemassa blogeja? Käsityksiä on monia, riippuen keneltä kysytään. Aina on jotakin hyödyllistä, mitä pitäisi tehdä – kuka niitä jaksaa kaikkia muistaa? ;)

-----------------------------------------

Kirjallinen kymppi

1. Milloin opit lukemaan? Miten?
2. Osaatko tavuttaa?
3. Kuka piittaa siitä, ovatko kielioppi ja yhdyssanat oikein? Miksi?
4. Oletko kirjoittanut runoja?
5. Entä proosaa, millaista?
6. Oletko pitänyt yksityistä päiväkirjaa?
7. Mikä on noloin kirjoittamasi teksti, minkä joku asiaankuulumaton on lukenut?
8. Oletko kirjoittanut kirjeen, jonka lähettämistä olet hävennyt myöhemmin?
9. Mikä kirja on vaikuttanut eniten käsitykseesi maailmasta?
10. Mitä sinun pitäisi olla tekemässä, nyt kun tuhlaat aikaasi tähän?

Olisipa taas talvi... 

Haamu(n) päivitys

Olen tuskaillut runojen kanssa koko yön. Onneksi lopulta sain ne ulos, varmaan keskeneräisinä, niin kuin minäkin, mutta pois päästä kuitenkin. Jotenkin tuntuu että osa jäi vielä pyristelemään, ehkä kirjoitan lisää myöhemmin. Voisi sanoa, että näidenkään synnytys ei ollut helppo. Niskani ja hartiani ovat aivan solmussa, päätä särkee ja olisi pitänyt mennä nukkuun god knows how long ago. Niin että huomenta vaan kaikille. ;)

Blogistanian äärirajoilta

Tiistaina vietin varsin työntäyteisen päivän asentaen sivulleni kävijälaskuria. Kooditaidottomana tämä vaati minulta varsin paljon äärimmäisen tylsän tekstin lukemista ja loputonta kokeilua Bloggerin mainion preview – toiminnon avulla.

Ensin asensin sivulleni monimutkaisen Laskuri.netin
koodin ja ajattelin, että homma slut, nyt kaikki ok. Pah. Ensimmäiset kerrat sitä testattuani homma kaatui siihen, että koko laskuri hävisi ja laskuri.netin omat sivut herjasivat jostakin virheestä sivulla – en saanut edes etusivua enää ladattua. Kauhuissani ajatuksesta, että onnistuin törttöilylläni jotenkin kaatamaan koko laskuri.netin, pakenin ja hankin itselleni ihka uuden laskurin Sivuille.netistä. Ja huh! Sehän toimii! Tuollainen pikku koodinpätkä – eikä sivusto edes kaatunut! Huh.

Syy siihen, että laskuri oli saatava oli se, että en ole vieläkään saanut sivuani Pinserin blogilistalle, vaikka ilmoitin sen jo iät ja ajat sitten, ja aloin epäillä, että kukaan ei luultavasti koskaan käy blogissani. Olin varma siitä, että blogini on Blogistanian matkailukartalla yhtä tunnettu kuin Suomen matkailijoille Njalino: 600 asukkaan pikkukylä – Siperiassa. Sitä ei löydy edes kartastosta. (Ja kun yritin etsiä sitä nettikartasta, se tapahtui taas: koko karttasivu meni sököksi! Man, I’ve got a baaad influence on websites…)

Noh, yllättävää kyllä, saatuani tuon laskurin toimimaan (ja suljettuani omat käyntini pois laskuista [!]) totesin muutamaa tuntia myöhemmin: Ou mai gaad! Siellä on käynyt joku – monta jokua! Sydänkohtauksen tai herätyskokoushurmoksen partaalla punastuin innosta: olen sittenkin Suomen puolella! Vaikka sitten Nuijamaan pikku kyläsessä itärajalla, niin sittenkin: tällä puolen rajaa.

Wau. Ja ennen kuin sanotte, niin: ei, se ei voinut olla äiti. Hänellä ei ole nettiä, eikä hän muutenkaan osaa tehdä tietokoneella muuta kuin pelata pasianssia. Siihen hän on jo kyllästynyt, sillä hänellä on sangen omituinen taipumus voittaa jatkuvasti. Hän on ilmeisesti vienyt minunkin pasianssilykkyni (tai ohjelma inhoaa minua), sillä minä en voita koskaan. Weird.

PS: Jos joku haluaisi välttämättä neuvoa blondia, miten tästä templatesta vaihdetaan taustan värit, olisin kovasti kiitollinen. En vain löydä koodeista sitä saakelin kohtaa, missä se määritellään. En tosin edes tiedä mitkä värit olisivat hyvät, mutta se onkin sitten sen ajan murhe. ;)

Omenoista ja kirjoista

Varo vaan kertoo ikäpolvien erosta tavalla, johon tämäkin vanha kyynikko voi nyökätä ja huokaista: tuttua on. Se voisi olla samoin useimpien meidänkin suvun naisten elämäntarina – ja monien pääpiirteissään onkin.

Onneksi meidän perheessä on lukeminen ollut aina tärkeämpää kuin tiskaaminen ja kokkaaminen (minkä meidän äiteen kokkauksista kyllä huomaakin ;), joten minun ei ole tarvinnut ainakaan äitini suhteen kokea sukupolvien kuilua tuossa asiassa. Isäni, tosin, on kehittänyt jonkinlaisen ylpeydenaiheen julistuksesta, että hän on elämässään lukenut tasan yhden kirjan. (Kutkuttaisi tietää, minkä. Aapisen? Katekismuksen? Raamattua ei varmasti. Hitto, täytyypä kysyä.)

Kirjoista tuli mieleeni: yksi elämän suurimpia ärsyttävyyksiä on se, että elinpä kuinka pitkään hyvänsä, en millään pysty lukemaan kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisin. Traagista. Pitäisiköhän luopua niistä ihastuttavan sarkastisista ja kevytkerronnaisista dekkarikirjasarjoista ja siirtyä yksinomaan klassisemman kirjallisuuden pariin, vaikkapa lukemaan uudestaan Rikos ja Rangaistus (josta olen unohtanut suurimman osan, vaikka ihastuinkin siihen)? Plääh! En pysty. Antakaa nyt mulle yksi Kinsey Millhone tai ehkä jopa V.I. Warshawski. Miksi dekkarikirjailijat eivät voi kirjoittaa VIELÄKIN nopeammin? Ja hei, sille joka nyt mainitsee nenä rutussa jotakin rutiinityönä tehdyistä kirjoista, vastaan: Who cares!? Tehdään leipääkin leipomossa rutiinilla, mutta eipä sitä silti ole roskaksi julistettu. Olisin rutinoitunut ja ammattitaitoinen dekkarikirjailija milloin tahansa mieluummin kuin – no, sanotaan nyt vaikkapa leipuri. Tosin, ottaen huomioon täydellisen kyvyttömyyteni paistaa muuta kuin valmispakasteita se on toki loogisempaakin.

Oletteko muuten koskaan yrittäneet miettiä, millaista olisi joutua keksimään aina uusi, monimutkainen ja hämäävä murhajuoni, joka on samalla neropattien pääteltävissä mutta mieluummin kuitenkin suurelle yleisölle täysi mysteeri noin viimeiselle sivulle asti? Ottaa selvää poliisien toimintatavoista ja haastatella kymmeniä eri asiantuntijoita vain saadakseen selville jonkin loogiselta kuulostavan tavan ottaa henki joltakulta? Jep, varmasti tosi helppoa hommaa. ;)

No, joka tapauksessa, suurin kysymys kuuluukin: jos olen niin murheissani rajallisesta ajastani lukea kaikki maailman kirjat, miksi lukemisen sijaan istun kuitenkin yötä myöten netissä? Sanokaapa se.

Saisinko tarjota Teille yhden Totuuden?

Tässä maailmankaikkeuden ihastuttavassa moninaisuudessa yksi jatkuvaa ihmetystä herättävä asia on Totuuden™ kauppiaat. ”The One and Only: Maailmankaikkeuden koko totuus pakattuna sievään ja siistiin pakettiin lahjarusetti päällä! Anna vaikka lahjaksi ystäville ja sukulaisille (ja varmaan annatkin, kunhan me olemme käsitelleet sinua tarpeeksi).” Eikö tällainen tarjous kuulostakin vähän liian hyvältä ollakseen totta? Hämmästyttävää kyllä, ostajia löytyy pilvin pimein.

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon uskonnolliset huuhaa-kokoukset ja kaupalliset huuhaa-kokoukset muistuttavat toisiaan? Niin kuin esimerkiksi verkostomarkkinointi/pyramidihuijaus-joukkovärväyskokoukset. Oletteko koskaan käyneet? Minä olen. Hrrh! Joukkohypnoosi in action! Uskokaa kun sanon: jos olette vähänkään herkkiä, sanotaanko vaikka ”voimakkaalle suostuttelulle” – pysykää mahdollisimman kaukana!

Minut vei mukaan jokin puolituttu, rauha vain hänenkin markkinoilleen, ja tällä kertaa kyseessä oli nimeltä mainitsematon, ent. nimeltään Golden -sanalla alkava saippuakaupparinki, josta tosin kuulin ensimmäisen kerran vasta värväystilaisuudessa. Asiaan kun kuuluu, että koko juttu on hyvin hys hys ja salaisuus, ennen kuin avuton uhri on hämärien pilvilinnojen maalailun siivittämänä kiidätetty paikalle mahdollisimman nopealla aikataululla.

Voi sitä intohimon paloa! En ollut tiennytkään, että saippuakauppa voisi olla todellista viihdettä ja elämän tarkoitus – ja mikä helpointa, ei oikeastaan tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin aloittaa, nimi vaan paperiin, tähän riville olkaa hyvä, niin homma hoitaa itsensä! Kauppa käy ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista! Meillä on kuulkaa kansainvälinen huippuyritys, joka menestyy kaikkialla maailmassa (mitä sitten jos et ole koskaan kuullutkaan koko lafkasta) ja kaikki on halpaa ja huippulaatua! Eikä tässä vielä kaikki! Ei-hei-hei (miltei kuulee taivaallisen kuoron laulavan taustalla) – tuotteitakaan ei juurikaan tarvitse edes myydä! Tadaa! Mitä nyt vähän sutaiset itse suihkussa, pistät äitille ja parille sukulaiselle, siinä se! Todelliset tuotot tulevat – ahaa! – verkoston keräämisestä! Sieltä se raha tulee! (Setä kalliissa puvussa ravaa lavan reunaa edestakaisin, kiihdyttää kädet viuhtoen yleisöä intoon, yleisö istuu tuolin reunalla silmät kiiluen, setelinkuvat iiristen tukkona, suut puoliksi auki.) Rahaa! setä huutaa: Rahaa! Minulla sitä on, kuten näette, hän kehaisee leveän virneen kera, sitä tulee ja tulee, enkä enää juurikaan ole myyntiä itse tehnyt – muut tekevät sen puolestani. Verkosto toimii ja rahaa tulee! Verkosto voi toimia TEIDÄNKIN hyväksenne – niin juuri, teidän! Sinun! (hän osoittaa eturiviin) Ja sinun! Ja sinun! hän osoittelee kaikkialle. Haluatko sinäkin matkustella! Uuden auton, niin kuin minulla on! Haluatko maksaa velat ja kuittailla kavereille, ostaa talon, muuttaa ulkomaille! Rahaa! Sitä olisi tarjolla! Jos tartut tilaisuuteen heti, voit rikastua nopeasti, tämä on varmempi kuin lottovoitto!

Välillä setä esittelee virallisen näköisiä kaavioita, jotka osoittavat että verkosto on pettämätön, satavarma, et voi hävitä, vain aloituspaketin hinnalla pääset mukaan ja voit tienata! Näin se toimii! Seuraa pitkä käsittämätön selitys joka kuulostaa hyvältä. Kaaviot ja tilastot seuraavat toisiaan, periaatteen selostaminen kestää huudahduksineen puoli tuntia, kuulijan pää on pyörällä, ihana tulevaisuus kiiluu mielessä, posket punoittavat: ”Minäkin haluan rahaa! Minullekin!” Setä kertoo käsittämättömän upeita menestystarinoita, muutama menestyjä käy lavalla hehkuttamassa, kaikki ovat onnellisia ja terveitä, kauniita ihmisiä. Haluaisitko sinäkin loman Bahamalla? Tule mukaan! Ei mitään riskiä, ”täysi palautusoikeus”, ja menestys tulee ja vain kasvaa mitä suuremmaksi verkostosi kasvaa. Saat kaikista ihmisistä rahaa, niistäkin joita et tule koskaan tapaamaan! Sadat ihmiset tienaavat rahaa JUURI SINULLE! Eikä sinun tarvitse lopulta tehdä mitään! Istut kotona tai huvijahdilla ja raha ropisee tilille kuin kesäsade!

Ja NYT! Setä kohottaa tunnelman crescendoon: Nyt teillä on tilaisuus! Nimi paperiin ja menestys on teidän (seuraajat kipittävät sivustoilta valmiit paperit salkkua vasten, kynä ojossa), tähän riville olkaa hyvä! Tekin voitte rikastua, ei enää ankeaa palkkatyötä, ei enää huolia, kaikki tulee teille helposti! Ihmiset allekirjoittavat hurmoksen vallassa, miltei hallelujaa huutaen, kauppa on tehty, menestys tulossa. Setä lopettaa: paketti tuodaan kotiinne, tervetuloa! Hän vatkaa käsiä, suut leveässä hymyssä, taivaan portit aukenevat. Sitten vain kotiin odottelemaan rahan tuloa.

Odotus on yllättävän pitkä. Ja mitä palautusoikeuteen tulee: se pieni präntti kertoo, että n. 90% rahoista saa takaisin, jos palauttaa tuotteet ennen kuin niiden Parasta ennen –päivään on vähintään vuosi. Pakettia saadessaan hölmö ei tajua: homma on suunniteltu valmiiksi niin, että palautusaikaa on jäljellä ehkä pari päivää. Siinä vaiheessa kun paketti on maksettu ja hölmö herää, se aika on jo long gone. Mutta tämähän oli täysin laillista – eikö niin?

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja hyvä myyntimies myy vaikka… no, vaikka kolmen tuhannen markan saippuat työttömälle. ;)


Jaa mikä pyramidihuijaus?
Lisää rahaa mulle heti!

Mies, versio 1.0

Useimmat maailman sinkkusisareni eivät ole vielä oivaltaneet erästä tärkeää asiaa alkavan parisuhteen koukeroissa, ja siksi moni orastava suhde on saanut tylyn lopun. Se johtuu perustavaa laatua olevasta väärinkäsityksestä: luulosta, että vasta napattu mies olisi jotenkin automaattisesti se hurmaava, huomioonottava otus, jollaisia me näemme televisiossa tai mainoksissa tai vaikkapa rakkausromaaneissa. Näin ei suinkaan ole.

Mies, joka on juuri aloittanut jonkinlaisen, tarkemmin määrittelemättömän suhteen kanssasi, on varsinaisesti vasta ns. suhteellisen miehen betaversio. Vaatii vielä monta astetta kehittelyä ja hienosäätöä, ennen kuin se on oikeastaan tajunnut olevansa parisuhteessa ja että se vaatii häneltä tietynlaisia käyttäytymismalleja, jotka poikkeavat olennaisella tavalla sinkkumiehen käyttäytymismalleista. Näiden asioiden opettaminen vaatii naiselta määrättömästi kärsivällisyyttä, hienovaraisuutta ja määrätietoisuutta.

(Tätä ei kannata sekoittaa miehen ikiomaan perusluonteeseen, joka - hyvät naiset, uskokaa pois vain - ei muutu. Ikinä. Kannattaa siis valita mies, jonka kanssa on jotakin yhteistä, eikä esim. toivoa tv:n edessä viihtyvästä futisfanista sukeutuvan vielä elegantin oopperaa ja sinfonioita jumaloivan herrasmiehen. It ain't gonna happen, girls. Qodilla on asiasta enemmän sanottavaa.)

Mies tuntee olevansa alkavassa parisuhteessa useinkin hämmentynyt ja eksynyt, eikä oikein tiedä, mitä häneltä nyt sitten odotetaan ja jos odotetaan, niin haluaako hän täyttää nuo odotukset – puhumattakaan siitä, että miten käy hänen omien odotustensa, joista aika monenkin nainen katsoo olevan säädyttömän tai ainakin ympärivuorokautista huomiota vaativan.

Miehelle pitää siis kertoa, miten hän parhaiten voi toimia siten, että nainen on hänelle jatkossakin suosiollinen eikä hän joudu näkemään massiivisen perheriidan hänelle aiheuttamaa vaivaa. Parhaiten se käy ystävällisillä ja selkeillä lauseilla, kuten: Nyt kun me olemme parisuhteessa, niin [et voi enää … vaan] sinun tulisi … (jolloin me molemmat voimme olla tyytyväisiä asioiden tilaan).

Kuten esimerkiksi: Nyt kun me olemme parisuhteessa, et voi enää jättää likaisia vaatteitasi keittiön hellalle, sängyn alle tai tietokoneen viereen, vaan sinun tulisi viedä ne pyykkikoriin.

Tai: Nyt kun me olemme parisuhteessa, sinun tulisi merkitä ylös milloin me tapasimme ja tuoda vuosipäivänä esimerkiksi kukkia tai jokin pieni lahja. Mitä omaperäisempi ja romanttisempi, sen parempi. Keittiövälineet eivät kuulu tähän kategoriaan. Silloin olisi suositeltavaa myös mennä ravintolaan syömään tai vaikkapa elokuviin. Jos kuitenkin unohdat vuosipäivän tai et tee mitään sen johdosta, on edessäsi koko vuoden suurin riita.

Antamalla miehellesi selkeitä neuvoja sen suhteen, mitä täsmällisesti ottaen häneltä toivot, on paljon todennäköisempää, että myös saat toiveesi täytetyksi, ja näin, vähitellen, sinkkumies versio 15.154:stäkin kehittyy suhteellisen miehen versio 01.00, 01.01, 01.02 ja niin edelleen. Joskus hän saattaa jopa keksiä ilahduttaa sinua jollakin ihan omatoimisella teolla, kuten tuomalla sinulle tyhjiä kansioita töistä.

Yökyöpeli

Minä en voi sietää aamuvirkkuja ihmisiä.

Sanotaan nyt vaikka, että olisin pyytänyt miestä herättämään minut kello 12. No. Sehän ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi herättää minut vaikkapa 11:45, tai edes kello 11:57. Se tarkoittaa sitä, että ennen kuin kello on saavuttanut tuon maagisen kahdellatoista alkavan kellonajan, minua EI SAA HERÄTTÄÄ.

Kohtaus elävästä elämästä:
Havahdun siihen, kun joku heiluttaa minua puolelta toiselle kuin kehtoa. Mieheni lirkuttaa korvaani ärsyttävän aurinkoisesti: ”Herätyys! Herätyys! Kello on kakstoista!”
Aikansa heiluteltuaan hän mutisee ”Sä oot tietysti mennyt nukkumaan kaks tuntia sitten…” ja kohta hän kysyykin: ”Koska sä menit nukkuun?”

Onnistun mutisemaan jostain peiton ja unen syövereistä: ”Kuurelta…” mihin mieheni toteaa riemuissaan: ”No niin! Sehän tekee sitten kokonaista kuusi tuntia!” Raotan silmää: kello on 11:52.

No, kun minä sanon puoliunessa että olen mennyt nukkumaan kuudelta, niin sehän on lyhennetty versio siitä, että kellonaika on silloin alkanut kuutosella, eli tarkemmin ilmaistuna n. klo. 06:09. Ja koska minut on herätetty jo 11:52, olen siis saanut parhaassa mahdollisessa tapauksessa, olettaen että olen nukahtanut samalla sekunnilla kun pääni iski tyynyyn, laatuaikaa unieni kanssa kokonaista 5 tuntia ja 43 minuuttia. Mikä ei siis ole lähestulkoonkaan kuutta tuntia!

Saakelin aamuvirkut.