Porsaita äidin oomme kaikki ...kai?

Blogiini tullaan aika paljon Googlen kautta, etsimään sellaisia juttuja, joita olen joskus kirjoittanut. Niitä olenkin jälkikäteen merkinnyt tuon sivupalkista löytyvän tagin ”Google diggaa” avulla, joten voitte halutessanne tarkastella niitä sen kautta. Ilmeisesti ne ovat olleet jollekulle joskus hyödyksi tai huviksi, ja hyvä niin.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun Google ohjaa blogiini paljon kävijöitä hakusanalla ”lahjaideoita” – ja tuoltahan niitä löytyy, yhä edelleen. Kannattaa tsekata, jollet ole aiemmin käynyt. Jos teille tulee lisää mieleen verkkokauppoja, joista olisi kiva ostaa lahjoja eettisemmillä perusteilla, vinkkejä otetaan edelleen vastaan.

Lisäsin sinne loppuun myös tiedot Joulupuu-keräyksestä, jolla kerätään joululahjoja niille miltei 60 000 suomalaislapselle, jotka ovat tällä hetkellä lastensuojelun piirissä, ja jotka eivät ehkä muutoin saisi minkäänlaista joululahjaa. Osa lapsista joutuu viettämään joulunsa jossain ihan muualla kuin kotona, ja olisi tosi kiva, jos joulupukki löytäisi nämäkin muksut. Käykää tsekkaamassa!


Tällä kertaa omituisen monta kertaa blogiini ollaan tultu etsimään ”selviytymisohjeet pikkujouluista”. No, niitä ei kyllä tuolta löydy, mutta jos minulta kerran kysytään, niin vastataan nyt sitten. Aika perusjuttujahan nämä ovat:

* Syö kunnollinen päivällinen ennen kuin alat juoda.
* Mainitse taksia tilatessa jos kyydittäviä on yli neljä.
* Ota mukaan päänsärkylääke, kännykkä, kondomit ja laastaria.
* Älä ota mukaan mitään minkä kadottaminen harmittaa seuraavat puoli vuotta.
* Ota tarpeeksi lämmin takki, jos juhla-asuna on vain jokin kevyt mekko tai muu asu.
* Älä juo liikaa, tai juo edes joka drinkin jälkeen lasi vettä tai limua.
* Älä varsinkaan yritä juoda sitä isoa korstoa pöydän alle – taas.
* Huomioi, että baarissa saattaa yllättäen olla ruuhkaa näin pikkujouluaikaan.
* Jos kohtelet baarin henkilökuntaa niin kuin he olisivat alansa tuntevia ammattilaisia, hekin todennäköisesti kohtelevat sinua niin kuin hyvää asiakasta.
* Älä jätä drinkkiä vahtimatta pöydälle kun menet käymään jossakin.
* Yritä olla tappelematta muiden juhlijoiden kanssa, vaikka laskuhumala vaivaisikin.
* Yritä suhtautua nakkikiskalla ja taksijonossa odottamiseen filosofisesti – tai vaihtoehtoisesti lähde baarista jo sellaiseen aikaan, että takseihin ei ole jonoja.
* Useamman kilometrin kävelymatka kotiin, kovassa pakkasessa, pelkkä ohut juhla-asu päällä neljältä yöllä ei välttämättä ole kovin hyvä idea, vaikka alkoholi lämmittäisikin.
* Käveleminen kotiin mainituissa olosuhteissa pimeillä ja eristyneillä seuduilla on vielä tuplasti huonompi idea.
* Älä oksenna taksiin – jos tulee paha olo, pyydä kuskia pysäyttämään (se tulee paljon halvemmaksi).
* Jätä taksikuskille tippiä tai ole ainakin mahdollisimman asiallinen ja miellyttävä asiakas.
* Ota se taksikuitti mukaasi. Jos/kun unohdat laukkusi taksiin, kuitissa on kuskin yhteystiedot.
* Juo paljon vettä tai jotain sokeripitoista ennen nukahtamista.
* Laita päänsärkylääke yöpöydälle valmiiksi.
* Tarkista aamulla ettei maksukorttisi tms. tärkeää ole hävinnyt ja jos on, tee asialle jotakin mieluiten mitä pikimmin.

Tämä oli siis vain minun subjektiivinen näkemykseni. Ottakaa tai jättäkää, muuta ei ole nyt tarjolla. ;)

Iloista ja mukavaa pikkujouluaikaa kaikille!

Täällä tänään

Sunnuntai-iltana Tampereella:

Ystävä on lähdössä Scrabble-pelailuksi muuntuneista kirjoitustreeneistä kotiin.
Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla...
poliisit piirittävät taloa.
Parvekkeella piileskelee kauhuissaan teini-ikäinen poika. Hän heittää poliiseille kotiavaimensa.
Sisäpuolella perheriidan päätteeksi pojan isä ampuu vaimonsa.

En osaa sanoa tähän mitään. Tällaisia perheuutisia tuntuu tulevan jo melkein yhtä paljon kuin vihki- tai vauvauutisia. Aika pahoinvoiva fiilis.

Miten kukaan voi -- ei jumalauta.

Pitäisikö ihmisille ryhtyä jakamaan häälahjoina luotiliivejä? Minusta alkaa vähän tuntua, että taidan mieluummin kyllä pysyä sinkkuna.


PS: Vihkivalasta pitäisi määrätä jollakin lakimuutoksella muutettavaksi "kunnes kuolema teidät erottaa" muotoon "kunnes avioero teidät erottaa". Alkaa olla jo kansanterveydellinen riski, että se otetaan noin helvetin kirjaimellisesti.

Päivän uutinen

STT:ltä mojova uutistujaus: Saksa vie minkeiltä lebensraumia.

Jotenkin sitä välillä ihmettelee, että uutisia pidetään jotenkin niin kauhean vakavana asiana. Loistavaa kieli-iloittelua uutisissa - tällaista lisää!

Primitiivireaktio

Aika harvoin tekee mieli sylkäistä halveksunnasta ketään kohti. Nyt tekisi.

En piittaa piiruakaan, millainen päivä tai elämä on ihmisellä ollut, jotta tuohon päätyy. En piittaa siitäkään, että tyyppi on 75-vuotias. En ymmärrä, en edes halua ymmärtää. Alimpaan helvettiin lähettäisin tuollaiset. Perkele.

(Tällä kertaa ette voi ainakaan väittää, että kirjoitin liian pitkän postauksen.)

Edit 21:18
Toisaalle kirjoitin näköjään hiukan pidemmän.

Homo scriptor? Scribens? Jotain?

No niin. Nyt se sitten hurahti taas uuteen blogiin. :)

Pitäähän sille oma alueensa antaa, ettei kaikkien tarvitse kärsiä yhden pakkomielteistä.

Päivän naurut

Tänään vastaanotin kirjastoon kirjaa, joka ärsytti minua jo pelkällä nimellään. Kuka tällaisen on mennyt tilaamaan? Miksi ihmeessä? Miksi maailma on täynnä pikkumaisia, valittavia ihmisiä, joiden pitää vaikka holokaustin raunioilla valittaa, kuinka sieluun sattuu, kun kaupantäti ei hymyillyt ihan riittävän kauniisti tänään?

Mutta joku muu sanoikin sen jo paljon paremmin: Kiitos, Jyrki!

PS: Onneksi minä en sentään ole pikkumainen valittaja. ;)

PPS: Se on huomenna. Missä on paniikkinappula!?

Luettavaa tarjolla!

Todennäköisesti monikaan teistä ei tiedä/muista/ole huomannut, että pyörin myös harrastussivusto Aukea.netissä kirjoittajapuolella, ja ylläpidän siellä jo viidettä vuotta Kirjallisuuden kuukausiteema -nimistä sarjaa, jossa kirjoitetaan noin kuukausittain jostakin ennalta määritellystä aiheesta. Nämä työt ilmestyvät sitten yhteisessä kokoelmassa, jossa lukijat voivat arvioida, kuinka erilaisilla tavoilla samaa aihetta voivat eri kirjoittajat käsitellä.

Kuukausiteema oli pitkään katkolla, koska Aukea.net kaatui jokin aika sitten niin pahasti, että koko sivusto oli rakennettava uudestaan. Nyt kun Aukea on taas päässyt kunnolla vauhtiin, kuukausiteematkin ovat palanneet entistä ehompina.

Tänään on julkaistu uuden Aukean ensimmäinen kirjallisuuspuolen kuukausiteemakokoelma, ja kirjoitusten aiheena on tällä kertaa Kuuhulluus. Kokoelmassa on 11 mielenkiintoista työtä eri tekijöiltä, joten jos aihe tuntuu kiinnostavalta, tervetuloa lukemaan!

Töiden kommentointi uudella Aukealla on rajoitettu rekisteröityjen käyttäjien oikeudeksi, mutta jos haluat, voit kommentoida (asiallisesti) kokoelmaa ja teemoja yleensäkin tämän kirjoituksen kommenttilaatikkoon. Sen verran rajoitan, että tekijöiden nimiä ei saa kommenttilaatikossa mainita, koska kaikki aukealaiset eivät halua nimiensä indeksoituvan Googleen ja muihin vastaaviin.

Otan myös mielelläni vastaan ideoita tulevien teemakokoelmien aiheiksi, jos haluatte sellaisia ehdottaa. Ja jos osallistuminen sattuisi kiinnostamaan, ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä Aukealle - teemailuun saavat vapaasti osallistua ihan kaikki Aukea.netin jäsenet.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Tyypillisesti sinun

Tein jokunen aika sitten Helsingin Sanomien testin, jossa arvioitiin sukupuolen piirteitä itsessä (ja jonka muotoilu kertoo aika hyvin HS:n journalistisesta objektiivisuudesta). En ollut järin yllättynyt, että testi kertoi minun olevan yli 50-prosenttisesti ”mies”. Perusteina johdattelevat ja karikatyyrin luonteiset kysymykset, joissa käsiteltiin elintärkeitä asioita, kuten auton korjaamista, kynttilöitä, urheilua, muotia ja kotitöitä.

Olen ilmeisesti epätyypillinen sukupuoliprofiililleni sikäli, että mm. tämän kirjoittaminen ajaa tärkeysjärjestyksessä kirkkaasti yli sellaisten asioiden kuin keittiössä odottavat tiskit, sen, etten ole ehtinyt pestä pyykkiä pariin viikkoon tai että kaikenlaiset muutkin kotityöt odottavat edelleen tekijäänsä tänä kauniina syyslauantaina. En pidä tätä mitenkään olennaisena asiana siinä, miten määrittelisin itseni, jos sitä minulta joku kysyisi. Minulla on siis piirteitä, jotka on perinteisesti katsottu miehille tyypillisiksi. Mutta ne eivät ole piirteitä ”miehestä minussa”. Luonteenpiirteeni ja tapani eivät ole ”miehen” tai ”naisen” – ne ovat minun piirteitäni, minun tapojani.

Jäin miettimään, miksi meille on niin tärkeää jakaa itsemme ja toisemme jonkin sukupuolen rooleihin. Miksi näemme itsemme ja toisemme ensisijaisesti miehinä ja naisina – ja vasta toissijaisesti ihmisinä? Tämä on minulle mysteeri.

Eihän tämä tietenkään koske pelkästään sukupuolta. Mehän jaamme toisemme muutenkin pieniin lokeroihin, joiden perusteella meidän ”täytyy” voida määritellä toisemme. Se tuntuu olevan meille elintärkeää. Jos tapaamme ihmisen, jonka saamme tietää kuuluvan johonkin puolueeseen, toteamme mielessämme automaattisesti hänelle monia muitakin piirteitä, jotka kuuluvat asiaan. Laajennamme tietämystämme hänestä kaikilla niillä piirteillä, jotka ovat tyypillisiä oletuksia jonkin viiteryhmän ominaisuuksista. Hän on vihreiden kannattaja – ahaa, hän siis vihaa keskiluokkaisia ihmisiä, hänellä on hippikavereita ja vihreä löysä takki, hän asuu vallatussa talossa, polttelee pilveä ja hyysää löytökissoja. Tiedämme nämä kliseiksi, tottakai, ja silti otaksumme näin.

On varmaan tyypillistä ihmisluonteelle pyrkiä ennakoimaan tulevaa: käyttäytymistä, tekoja, asenteita ja niin edelleen. Kyky sijoittaa asioita erilaisiin konteksteihin ja sen perusteella ennakoida tulevia tapahtumia suojelee meitä – tai, pitäisikö sanoa, on suojellut evoluution varhaisvaiheista asti. Jossain määrin on tärkeää muodostaa erilaisia kaavoja ja toimia niiden mukaan, voidaksemme varautua erilaisiin mahdollisuuksiin. Se myös helpottaa elämää: voimme solahtaa vanhaan mukavaan rutiiniin, automaattiohjaukselle, jota ei tarvitse liiemmin ajatella.

Ilman rutiineja olisimme täydellisen kaaoksen vallassa. Elämä olisi vaivalloista; jo pelkkä kengännauhojen solmiminen pitäisi ajatella joka kerran ennalta. Rutiinit mukavoittavat elämää, tekevät kaikenlaisista pikkuasioista helpompia. Pyörää ei tarvitse jatkuvasti keksiä uudelleen. Kun suoritan tuttua aamurutiinia sen kummemmin miettimättä, voin suunnata energiani ja huomioni muihin asioihin. Mutta rutiinit myös rajoittavat, kahlitsevat mieltämme ja, vaikka niiden on tarkoitus ylläpitää kaiken sujumista, ne joskus vaikeuttavat elämäämme. Emme osaa hyväksyä sitä, että jokin ei sujukaan niin kuin olemme tottuneet siltä odottamaan. Se ”sattuu aivoihin”. Se rikkoo järjestyksenhaluamme vastaan.

Meille on yllättävän tärkeää, että juoppo naapurimme ei väitä olevansa intohimoinen taiteenharrastaja ja siisteysintoilija – että miesystävämme tuhahtaa vaateostoksilla käymiselle eikä tiedä, mitä eroa on silkillä ja polyesterillä – että nainen, joka näyttää niin mukavalta, pillahtaa riidellessä mieluummin hellyttävään itkuun kuin ryhtyy tiukkaan, loogiseen väittelyyn. Juopponaapuri siis valehtelee, jotta ei vaikuttaisi säälittävältä, ostoksilla viihtyvä mies on ilmeisesti homo, väittelevä nainen on selvästikin nalkuttaja. Näille on jo olemassa kaavat; sijoittakaamme heidät siis niihin.

Miten vapaita olisimmekaan, jos voisimme pitää rutiinit ainoastaan pikkupuuhissa, kuten aamutoimissa sängystä työpaikalle, koneiden käyttötaidoissa, kaappien järjestämisessä, ja olla ilman niitä kohdatessamme toisia ihmisiä? Miten kiinnostavaa olisikaan suhtautua jokaiseen kohtaamaamme ihmiseen niin kuin uuteen mysteeriin, innokkaana saamaan selville millainen hän todella on. Sen sijaan, että me vain kyllästyneenä toteamme jokaisesta: ”Jaahas, kyllä minä jo tiedän millainen sinä olet, turha selittää. Sinähän olet nainen/mies, automekaanikko/IT-tukihenkilö/poliitikko/kaupan kassa/opiskelija, oikeistolainen/hippiradikaali/konservatiivi, isoäiti/veli/naapuri, punatukkainen/mustiin pukeutuva/verkkarihousuinen. Kyllä minä tiedän, miten ajattelet ja toimit.”

Kuinka paljon meiltä jää huomaamatta? Kuinka monia asioita kieltäydymme näkemästä, koska ne eivät sovi odotuksiimme? Ja kuinka paljon me itse mukaudumme muiden odotuksiin ja unohdamme itsestämme sellaiset puolet, joita muut eivät pidä rooliimme sopivina – ja korostamme niitä, joista emme todella välitä, mutta joita vaistoamme meiltä odotettavan?

Niin niin, tämä kaikkihan on aivan itsestään selvää. Kyllähän me tämän tiedämme, eikö niin? Silti me jatkamme samaan tapaan, teeskennellen olevamme itse jotenkin erilaisia. Emmekä edes huomaa, kuinka tavatessamme ihmisen, jonka (esim. vaatevalintojen tai ammatin perusteella) sijoitamme eri yhteiskuntaluokkaan, hylkäämme automaattisesti mahdollisuuden tutustua uuteen tulevaan ystävään ja sijoitamme hänet ”oikealle paikalleen”: ihmiseksi, jonka kanssa keskustellaan hetki kohteliaasti säästä tai televisio-ohjelmista, kunnes pääsemme eteenpäin sellaisten ihmisten luo, jotka ovat sopivampia odotuksillemme.

Raamatullista lapsikauppaa

Visukinttu heitti mielenkiintoisella linkillä, joka sai minut todella ihmettelemään Yhdysvaltain lastensuojelupolitiikkaa.

Marry Our Daughter -sivustossa myydään morsiamia - eikä vain mitä tahansa morsiamia, vaan teinimorsiamia; tällä hetkellä tarjolla alkaen 13-vuotiaista. Diili on tämä: me esittelemme tyttäremme [!] mahdollisimman lolitamaisissa kuvissa, sinä teet tarjouksen (=kosit) ja osallistut huutokauppaan, jossa tytär myydään korkeiten tarjoavalle. Perhe saa uima-altaan, uuden auton ja maatilan - sinä saat lapsimorsiamen.

Yhdysvalloissa virallinen Age of Consent eli ikä jolloin laillisesti saa harrastaa seksiä, on pääsääntöisesti 16 ja joissain osavaltioissa 18 vuotta. Tätä nuoremman kanssa seksiä harrastavaa aikuista odottaa vankilatuomio. Mutta ei hätää! Tämän voivat pedofiilisedät mainiosti kiertää ostamalla ja naimalla [sic!] kyseisen lapsen. Tarjoavia perheitä löytyy näemmä pilvin pimein.

Kaikki on laillista - ja myynnistä tyrmistyjää lyödään päähän raamatulla: näin sanotaan jo Vanhassa Testamentissa. Vaikka laillinen naimisiinmenoikä on suurimmassa osassa osavaltioita 16 tai 18 vuotta, porsaanreikänä monin paikoin on, että nuoremmat saavat mennä naimisiin, jos vanhemmat suostuvat. Joissain osavaltioissa on tälle alaikäraja, mutta toisissa mitään rajaa ei ole: laki sanoo vain, että nuoremmat voivat mennä naimisiin, jos vanhemmat suostuvat. Ja tällä sivustolla ne todella suostuvat!

13-vuotiaan Courtneyn hinta on tällä hetkellä $49,995 ja lisää tarjouksia odotellaan. Kuvassa tyttö poseeraa lapsellisen "viettelevä" ilme kasvoillaan ja sormet levittäen vihjailevasti paidankaulusta. Häntä markkinoidaan sillä, että jo hänen äitinsä ja isoäitinsä ovat menneet naimisiin 13-vuotiaana ja tytöllä on sama tavoite. Tokihan 13-vuotias jo tietää mihin on ryhtymässä, ja mitä loppuelämältään tavoittelee. Epäilemättä jotakuta tuntematonta rikasta vanhaa miestä, joka kustantaa hänen vanhemmilleen uuden traktorin.

Sivuhuomautuksena: ei Suomessakaan laki kovin tiukka tämän asian suhteen ole. Vaikka laissa sanotaan, että avioitujan alaikäraja on 18 vuotta, se myös sanoo (4 §): "Oikeusministeriö voi kuitenkin erityisistä syistä antaa kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle luvan mennä avioliittoon." Minkälaisia nämä erityiset syyt voisivat olla? Kumma, että mieleeni ei tule yhtään pakottavaa syytä, jolloin avioliitto esim. pelastaisi alle 18-vuotiaan hengen tai terveyden. On vaikea kuvitella, että järkevät suomalaiset ryhtyisivät myymään lapsiaan morsiamiksi, mutta toisaalta, on minusta montaa muutakin asiaa vaikea kuvitella. Kuten vaikkapa sitä, että joku oikeasti maksaa rahaa kuullakseen Matti Nykäsen laulavan.

Kirje

Sellainen vaatimaton valkoinen kirjekuori. Printattu nimi. Sisällä muutama paperi, joista päällimmäinen alkaa:

"Onneksi olkoon Viita-akatemialainen

Tampereen työväenopiston alaisuudessa toimivan Viita-akatemian kolmivuotiseen kirjoittajakoulutukseen pyrki tänä vuonna 61 hakijaa. Olet valittujen joukossa."

Hymyilyttää.

_

-

Näin minut esitellään kuolemalle: poltetun vihan pölyävässä tuhkassa, aution maan rannalla. Kaikki pysähtyy paitsi aika: minä pitelen ohutta kättä joka ei päästä irti, sanat kuihtuvat ja lakoavat kuivuneeseen maahan. Minä painan katseeni tämän edessä, en vielä pysty katsomaan silmiin. Niin sitä vain sytyttää vielä yhden tupakan – miettii sitä, kuinka äkkiä kylmät sormet laskeutuvat varomattomalle niskalle.

On hiljaisuus, eikä juuri muuta; seison pimenevässä ja tiedän, että maa jää kylvämättä. Väsynyttä miestä viedään pois varovasti – sairaalapaita kahisee tuulessa kuin lauseet, joita ei koskaan sanottu. Tästäkin minä jään kesken.


-

Epäterveellinen muistutus

On melko ankeaa huomata, että jotakuinkin kaikesta tässä maailmassa on tullut epäterveellistä.

Tutkimukset paljastavat, että jo teinityttöjen elimistöt ovat täynnä kemikaalijäämiä mm. ”hoitotuotteista”, joita päivittäin sivelemme ihoillemme. Muovituotteet sisältävät elimistöön liukenevia ftalaatteja, maalit ja lakat lyijyä, kromia ja ties mitä vielä. Ruuassa ja tavaroissa joita ostamme saattaa olla miltei mitä tahansa. Ilma on täynnä erinäisiä pienhiukkasia, merenpohja kupruilee sinne dumpatuista jätteistä. Suomalainen ”puhdas luonto” ja pohjavedet myrkyttyvät lepsujen ympäristösäädösten takia, jotka sallivat myrkyllisen jätemaan kuormaamisen tavalliselle kaatopaikalle, ”jos käsittely ei kuitenkaan ole taloudellisesti mahdollista” – ja koskapa se sitä olisi, jos yritykseltä kysytään?

Nyt on sitten todettu alkoholijuomienkin myrkyllisyysasteen olevan samaa luokkaa kuin asbestin. Sanokaa hyvästit juhlamaljoille ja saunakaljoille, ystävät hyvät. Unohtakaa se tutkimus, missä suositeltiin punaviinilasillista päivässä – nyt viinin sijasta voisi kaiketi yhtä hyvin nauttia arsenikkia. Näin tieto lisää tuskaa.

Kertokaa minulle, mikä maailmassa on enää terveellistä – tai hei, edes myrkytöntä? Ennen niin terveellisenä pidetty kala on täynnä raskasmetalleja. Liha – hullun lehmän tautia. Kana – lintuinfluenssaa ja tietty ympäristömyrkkyjä. Kasvikset? Hah, ympäristömyrkkyjä niissäkin!

Teinpä mitä hyvänsä, olen pian täynnä myrkkyjä. Ei tarvitse kuin hengittää. Näinä aikoina kaikessa kulminoituu vanha sanonta: ihminen on ihmiselle susi. Itselleenkin. Me lienemme tehneet tästä maapallosta arvoisemme paikan?

Alkoholijutussa haastateltu sosiaali- ja terveysministeriön hallitussihteeri Ismo Tuominen heittää yhtenä mahdollisuutena sen, että alkoholijuomat kielletään koko EU:ssa, mutta ei usko että siihen tullaan. Lisätään vain varoituksia juomapulloihin, niinhän. Sillähän meidät on ennenkin pelastettu.

Mutta hei: miksipä ei kiellettäisi alkoholia? Vanha kunnon kieltolaki koko EU:n alueelle. Minua kiinnostaisi aika tavalla tietää, millaiset vaikutukset länsimaiseen yhteiskuntaan sillä olisi. Ihan tosi.

Ajatelkaa yhteiskuntaa jossa ei enää juhlita ottamalla samppanjaa – vaan ehkä vettä (ellei sekin ole jo liian myrkyllistä). Ajatelkaa häitä, kotibileitä, syntymäpäiviä. Ajatelkaa lauantai-iltoja. Hei, ehkä meidän suomalaistenkin pitää kohtapuoliin opetella pariutumaan ilman vanhaa kunnon humalaa. Jos suomalaiset eivät kuole sukupuuttoon siitä hyvästä, se voisi olla ihan hyväkin asia. Miksei?

Miettikää vaikka baareja. Ei siinä mitään, että niissä ei kohta enää tupakoida. Kohta niissä ei enää edes juoda.

Jotenkin minusta tuntuu, että seuraavan kerran lähikaupassa katselen siideri- ja olutrivistöjä ihan eri silmin. En ehkä koskaan enää voi pitää viinilasia kädessäni ajattelematta samalla asbestia. Kiitos vaan.

En enää oikeastaan ihmettele yhtään, että maailmassa on niin paljon vainoharhaisia ihmisiä, jotka kyyristelevät komeroissaan foliohattu päässä. Osa minusta ihmettelee, miten emme jo kaikki ole sellaisia.

Pahoittelen jos kuulostan jotenkin kyyniseltä. Ehkä ei vain pitäisi enää lukea uutisia. Mitenkäs se sanonta menikään – Ignorance is bliss?

Mopolopy ...eiku molpo... molonpol... monpo -

Se ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua kuinka huonosti ihmiset voivat kirjoittaa omaa äidinkieltään. Ilmiön olen huomannut (suomalaisten lisäksi) ainakin brittien ja yhdysvaltalaisten keskuudessa, so far. Ainakin otaksun tämän keskustelun käydyn henkilöiden omalla äidinkielellä:

Nimim. budmci (USA): The problem with virtual monoplies is the institutional arrogence that comes with it.

Nimim. robwylie (UK): The reason they have a "virtual mopnopoly" as you call it [sic!] is that they have a world class product ...

Korostukset minun. Koko kommentit täällä.

Kiitos PA:lle linkistä, jonka kautta eksyin tuonne harhailemaan.

Mitä tähän voi sanoa? Ilmeisesti kirjoittaminen on todella hyvin vaativa laji.

Hajamielinen lukija sai tänään pitkän nenän

Muistin tänään aprillipäivän noin kolme sekuntia sen jälkeen kun aloin lukea Aamulehden tupakkakoppijuttua lehden Asiat-liitteessä. Sen jälkeen olen hilpeästi bongaillut erinäisiä aprillipiloja uutisista ympäri internetiä. Mukava sunnuntainviettotapa.

Nekin joita en älynnyt itse käydä lukemassa paljastettiin harmillisesti jo tänään Hesarin ja Iltalehden jutuissa. Parhaita mielestäni olivat tuon tupakkajutun lisäksi IRC-Gallerian myyminen Ruotsiin, SAS:n lentokoneiden matkustamoiden täyttäminen heliumilla (ruotsiksi) ja Olkiluodon kelluva ydinvoimala.

Missään en ole vielä nähnyt mikä mahtoi olla Hesarin aprillipila – eivät kai he sentään niin huumorintajuttomia ole? Yhtäkaikki, jos sellainen nettilehdestä löytyi, se ei tainnut olla riittävän uskomaton tarttuakseen haaviini. Mielestäni liian uskottavat aprillipilat ovat vähän hölmöjä – missä huumori, jollei lukija lankea retkuun oikein kunnolla? Saatan epäillä muutamaakin tarinaa, mutta aika vaisuja piloja ne joka tapauksessa olisivat. Aamulehden jutussa sentään vetäistään höplästä oikein olan takaa: niin että ainakin tupakoivat lukijat alkavat jo kunnolla raivostua, kunnes viimeistään asiantuntijat Usko Itko ja Tror Aldrig alkavat raottaa hupailun verhoja.

Myös Nightwish "julkaisi" tänään uuden albumin kansikuvan, ja Britney Spearskin kuulemma saapuu Suomen Idolsien vierailevaksi juontajaksi. Lisäksi F-Secure kertoi tänään uudesta kauheasta viruksesta.

Lisäyksiä:
Microsoft on ostanut Firefoxin ja lupaa mitä huimimpia parannuksia. ...like seriously. Uusina ominaisuuksina mm. mahdollisuus lukea ja tilata RSS:ää (Real Simple Sex).

Tietoviikko kertoo, että Suomi joutuu olemaan ilman televisiolähetyksiä syyskuussa. Katkon ajaksi kansalaisten viihteennälkää järjestetään tyydyttämään mm. kiertäviä vitsinkertojia, humoristeja ja hauskalla tavalla kaatuilevia esiintyjiä.

Kaikkia aprillipiloja ei liene vielä bongattu: huippuvinkeä uutinen löytyi esim. Taloussanomien sivuilta: luottokortti, johon on liitetty kasvihuonekaasuja vähentävä ohjelma ja jota ei ole tehty muovista vaan maissista.

Klassisimpia aprillipiloja on listattu BBC:n sivuilla (englanniksi): mukana mm. ikisuosikki sveitsiläisten spagettipuiden uuden sadon riskeistä kertova juttu. Suomeksi aprillipilojen parhaista kerrotaan myös Ylen jutussa.

Aprillipiloista jutellaan myös Ilta-Sanomien keskustelussa.

Itse odottelin saavani haaviini joitain todella uskomattomia vedätyksiä, mutta Taloussanomia, SAS:ia, Aamulehteä ja IRC-Galleriaa lukuun ottamatta kunnon naurut jäivät saamatta. Täten kerronkin tässä muutaman vinkin, joita olisi voitu käyttää uutisankkoina.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) siirtyy vihreiden puolueeseen henkilökohtaisiin syihin vedoten
”Yhteiset näkemykset Merikukan kanssa nyt tärkeitä”, kertoo rakastunut Matti.

Uudesta pika-kotikaljauutteesta ennustetaan vapun hittituotetta
Ensimmäistä kertaa uutteella voidaan valmistaa kotonakin 4,7% olutta – vain parissa minuutissa! Näytepusseja 5 litran erään jaetaan tänään ilmaiseksi Alkoissa, mutta vain täysi-ikäisille.

Geenitutkijat julkistavat uusia mahdollisuuksia:
Todennäköisesti ensi vuonna jo saatavana geeniteknologian avulla valmiiksi maustettua lihaa.

----------------

Mikä oli sinun suosikkipilasi tänään? Onko sinulla hauskoja aprilli-ideoita? Kerro ideasi tuleviksi aprillipiloiksi kommenttilaatikossa!

Lisäys 2.4.2007
Hyvänen aika, kommenttilaatikko oli jostakin syystä hävinnyt tästä jutusta! Tahaton moka, anteeksi vain lukijoille. :) Nyt laitoin kommentit takaisin, toivottavasti nyt toimii. Jos teille sattui hauskoja aprillijuttuja eilen, kertokaa ihmeessä!